Linjat leikattiin Lahdessa, mutta farkku-Suomen napa oli Heinola

Mattisen Teollisuus teki läpimurron Jamek-sillaan ja nousi Pohjoismaiden suurimmaksi. Lahtelaisten vastaiskua tähdittivät Aarno Raninen ja Ingo. Ulkoiluvaatteiden ykköseksi nousi Suomessa V. Luhtanen. Juttu on osa Etelä-Suomen Sanomien Suomi 100 -juhlasarjaa.

Mustavalkoiset valokuvat 1960- ja 1970-luvuilta esittelivät James-tehtaan arkea vuonna 2011 Heinolan kaupunginmuseossa ja Galleria Lambertissa. Kuva: Sami Lettojärvi

Lahdesta kasvoi talous-Suomen "pääkaupunki" kahdella tärkeällä alalla - huonekalujen ja vaatteiden valmistuksessa.

Alueen ensimmäisen tehdasmittainen vaatevalmistaja oli Helmi Virtanen. Hän käynnisti paitojen ja esiliinojen ompelun vuonna 1900. Uusi , 1920-luvulla Möysässä käynnistynyt Paita- ja esiliinatehdas oli siihen aikaan Suomen suurin valmisvaatetehdas. Joutjärven länsipäässä seisova tehdasrakennus toimi paloasemana ja muuttuu parhaillaan asunnoiksi.

Helmi Virtasen suku käynnisti 1930-luvulla Evald Virtanen Oy:n. Nimi lyheni Ewaldiksi, ja paitatuotanto jatkui 1990-luvulle asti.

Ei sovi unohtaa Tuomisen pukutehdasta eikä paitateollisuuden viimeistä mohikaania, Lindqvistien Asuste-Atlasta, joka toimi lähes sata vuotta. Nämä molemmat isot tehtaat lopettivat kaupungin keskustassa jo vuosia sitten. Niidenkin paikalle on tullut tai tulossa asuntoja.

Heinolan suuntaan katseltiin kadehtien. Vuorineuvos ja entinen Luhta-johtaja Pekka Luhtanen

Luhta aloitti

Vanhinta yhä jatkuvaa lahtelaista vaateyrittämistä edustaa Luhta. Perustaja Vihtori Luhtanen (1880-1963) aloitti vaatekaupalla, kunnes kysynnän vakiintuessa alkoi myös valmistus.

Keskisuuresta vaatetustehtaasta V. Luhtanen Oy:stä kasvoi 1960-luvulla Suomen suurin ulkoilupukineiden valmistaja. Päätuoteryhmän, nailonista valmistetut pusakat tuntee jokainen tuon ajan nuori.

Kasvu jatkui ulkomailla, ja tehdas perustettiin Portugaliin. Idänkauppa avautui vaatevalmistajille 1960-luvulla.

Uutta aikaa edusti miesten kevytpuku. Se painoi kilon, kun perinteisen puvun paino oli yli kolminkertainen.

Mainos-Kunnas suunnitteli vanhan hevoslogon tilalle Luhdan sakset, yhden suomalaisen teva-alan tunnetuimmista tunnuskuvioista.

Uusi viestintäväline televisio avasi uuden markkinointikanavan: "Luhta linjat leikkaa"-iskulause nousi 1960-luvulla kaiken kansan tietoisuuteen.

Farmarihousut ilmensivät kapinaa, vapautta ja uutta nuorisokulttuuria.

Koko Pohjolan ykkösnimeksi nousi Mattisen Teollisuus, jonka tehdas oli siirtynyt vuonna 1964 Helsingistä Heinolaan.

Alkujaan Ville Mattisen (s. 1880) jo 1940-luvulla perustama yritys osti vuonna 1959 tuotantoyhtiö Warner Brosilta nuorisoidoli James Deanin nimen käyttöoikeuden farkuilleen.

Vuonna 1955 auto-onnettomuudessa menehtyneen Deanin koko nimen käyttöä paheksuttiin, joten jäljelle jäi James. Myyntiä vauhdittivat kotimaisista nuorisoidoleista muun muassa Danny sekä Raittisen veljekset Eero ja Jussi.

Huippuvuonna 1969 valmistui Heinolassa peräti miljoona paria farkkuja noin 600 hengen voimin. Enimmillään 1970-luvulla Lahdessa oli viisi ja koko maassa yli 20 farmaritehdasta.

- Heinolan suuntaan katseltiin kadehtien, myönsi kolmannen polven Luhta-johtaja Pekka Luhtanen myöhemmin.

Lahdessa alkoi Luhdan vastaisku, jolle kasvot antoi kaupungin oma poika Aarno Raninen bändeineen. Toinen keulakuva oli Ingo, ruotsalainen mestarinyrkkeilijä Ingemar Johansson.

Luhta pyrki yhteistyöhön suurten farkkumerkkien Leen ja Levi´sin kanssa, mutta turhaan. Ranskalaisen Rica Lewisin kanssa natsasi, mutta suurta menestystä ei tästä farkkutehtailusta seurannut.

Mattisen Teollisuuden menestystarina oli uskomaton, mutta jo 1970-luvulla farkkubuumi hiipui ja yritys meni konkurssiin.

Luhdan ja Mattisen tiet yhtyivät 1990-luvulla Luhdan hankittua Beaversin. Beaversilla oli omistuksessaan James-merkin käyttöoikeus, ja niinpä L-Fashion Group alkoi tarjota Jameksia jo kypsään ikään varttuneelle 1960-luvun farkkusukupolvelle.

Vaatteet kulkevat usein suvussa. Lahden viimeinen iso farkkutehdas, muun muassa Laredo-, Fate- ja Bitter-merkeistä tunnettu Farmariteollisuus lopetti vuonna 2002. Farkkutehtailija Pentti Suhosen tyttäret Paola ja Pirjo Suhonen ovat nykyään Ivana Helsingin kautta kansainvälisesti tunnettuja vaatepersoonia.

Luhdalla Lahdessa yhä 300 työntekijää

Maailmankauppa vapautui, tuonti kasvoi ja vähitellen kotimainen ompeleva teollisuus menetti kilpailukykynsä.

Vuorineuvos Pekka Luhtanen puhui Luhdan johtajavuosinaan usein "auringonlaskun" alasta, mutta kun asia tiedostettiin, siihen sopeuduttiin.

Luhdalla on nykyään maailmanlaajuisesti noin 1 600 työntekijää ja pääpaikalla Lahdessa 300, vaikka ompelutyöt ovat jo vuosia olleet muualla.Vesa Luhtasen kipparoiman Luhdan nykyaikaa ovat brändi, suunnittelu, markkinointi ja logistiikka sekä tietenkin omat kauppaketjut, kuten Aleksi 13 ja Luhta Brand Store.

Muitakin menestyjiä

Vaatealan ihmeyritys oli pitkälle 2000-luvun puolelle Virke.

Orimattilassa tehtiin kankaita langasta asti, kuten perinteikkään tekstiilikaupungin perinteeseen kuuluikin. Virke työllisti pitkään satoja ihmisiä Suomessa ja myi pääasiassa Saksaan.

Hämmentävän sitkeähenkinen tuotantotapa tuli tiensä päähän, mutta muistot elävät. Nykyään tiloissa toimii tilapäiskauppa Megamyyntiareena.

Orimattila oli kaiken kaikkiaan tärkeä teva-keskus, jonka tekijöistä voi mainita Kaitilan, Orimattilan kutomon ja Sellgrenin.

Hollolassa vaatevalmistuksen lippua piti pitkään yllä Rosendahlien Naisten Pukutehdas. Pääkonttori toimii edelleen Hollolassa.

Lähteet: Pekka Luhtanen: Elämäni langat ja linjat, 2003; ESS arkisto

Mattisen Teollisuus työllisti satoja ompelijoita Heinolassa.

Lue myös: Hän valitsee sinunkin kenkäsi - valikoimapäällikkö Mari Heikkilä miettii jo ensi talven jalkineita
 

Uusia yrityksiä 1960-luvulla

Oilon 1961

Weckmanin Konepaja 1962

Maakunnan Lasi 1964

Pekan Leipä 1964

Lahden Messut 1966

Rakennusbetoni ja -Elementti 1966

A-Kassi 1968

Kalle Puttonen
kalle.puttonen@ess.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme