Kaksi suurta jalostaa Päijät-Hämeen puuta

Juttu on osa Etelä-Suomen Sanomien Suomi 100 -juhlasarjaa.

Vierumäen Teollisuuden yrityskauppa vuonna 1990 oli valtakunnan mitassakin suuri tapaus. Vasemmalta hallintojohtaja Tuomo Pärssinen, uusi toimitusjohtaja Keijo Kopra, teollisuusneuvos Eino Kolli ja uusi tekninen johtaja Tenho Kopra. Kuva: Kati Eloranta

Päijät-Hämeessä toimii kaksi suurta, yksityistä puunjalostusyritystä. Koskisen-konsernin pääpaikka on Kärkölässä ja Versowoodin Heinolassa.

Versowood tunnettiin aiemmin nimellä Vierumäen Teollisuus. Nimi viittasi yrityksen kotikylään eli Heinolan Vierumäkeen.

Autonkuljettaja Viljam Partanen ja tiemestari Mauno Länsipuro perustivat vuonna 1946 sahalaitoksen. Sodan jälkeistä pula-aikaa kuvaa se, että rakentamiseen jouduttiin käyttämään palaneita nauloja, jotka piti vielä oikoa. Myös ensimmäinen raamisaha ostettiin palaneena. Trukin ostoon saatiin lupa vasta vuonna 1955.

Karjalan evakko Eino Kolli osti yhtiön 1950-luvun alussa. Hän oli yhtiön johdossa vuoteen 1990, jolloin yritys myytin Keijo ja Tenho Kopralle.

Kollin aikana yritys kasvoi ja kehittyi vauhdikkaasti, vaikka saha paloi heti uuden omistajan alkutaipaleella ja uudelleen 1967. Kollin aikana sahauksesta siirryttiin jalosteisiin, kunnes Koprat palauttivat laudat ja lankut tuotantoon.

1970-luvun alussa mukaan tuli liimapuun valmistus. Liimapuu on tarkoitettu kantaviin rakenteisiin, ja se on yhtiössä edelleen merkittävä tuote.

Yritysostosten myötä yhtiö laajeni. Mukaan tulivat esimerkiksi Otavan Saha, Paloheimo Wood ja viimeksi Vapon Hankasalmen saha ja Metsäliiton Hartolan liimapuutehdas. Yhtiö laajensi myös omaa tuotantoaan

Vierumäen Teollisuus -konserni yhdenmukaisti monet nimensä vuonna 2004. Uusi nimi on Versowood.

Vuonna 2006 yhtiön johtoon astuivat Keijo Kopran pojat Ville ja Pekka. Sittemmin Pekka lähti perheyhtiöstä ja osti omat sahat Länsi-Suomesta eli ryhtyi veljensä kilpailijaksi. Nykyinen toimitusjohtaja on Ville Kopra.

Versowoodin liikevaihto on noin 360 miljoonaa euroa ja se työllistää noin 750 henkilöä. Puolet liikevaihdosta kertyy sahauksesta, loput muun muassa liimapuusta, pelleteistä, pylväistä ja pakkauksista.

Yli puolet tuotannosta menee vientiin.

"Koskisen talvisodasta" laajentumiseen

Koskisen sahayrityksen perusti Kalle Koskinen vuonna 1931. Hän oli jo aiemmin ollut töissä ja omistajana Kärkölässä aiemmin toimineessa sahassa. K. Koskisen Sahan nimi lyheni sittemmin muotoon Koskisen oy. Kallen poika Kalevi astui johtoon 1950-luvulla. Seuraavina vuosikymmeninä jalostus laajeni vanerin ja lastulevyn valmistukseen. Sahaustakin oli Kärkölän lisäksi Orimattilassa ja Forssassa.

Koskisen sahaa kohtasi tulipalo vuonna 1976, ja sitä seurasi toinen, suurta julkisuutta saanut onnettomuus. Sahalta pääsi pohjaveteen myrkyllistä kloorifenolia, jota käytettiin puun kyllästykseen.

Tilanne paljastui vuonna 1988, jolloin selvisi, että koko Kärkölän taajama oli juonut saastunutta vettä vuosikaudet. Oikeudessa rikossyytteet kumottiin ja saastumisen todettiin johtuneen tulipalosta.

Kalevi Koskinen nimitti tapahtumaa "Koskisen talvisodaksi". Samaan aikaan iskivät lama ja velkaongelmat.

1980-luvun lopulla vastuuta siirtyi Kalevin lapsille, Markku ja Kari Koskiselle ja Eva Paksuniemelle (nyk. Wathén). Sukupolvenvaihdos tehtiin kuitenkin vasta 2000-luvun alussa.

1990-luvulla yritys laajeni voimakkaasti. Yritysostojen myötä konserniin liittyi muun muassa Herrala-pientalotehdas Heinolasta sekä koivusaha ja viilutehdas Hirvensalmelta. Yritys kasvoi ja alkoi jatkojalostaa tuotteitaan suoraan kuluttajamyyntiin.

Kalevi Koskinen kuoli 2007. Samana vuonna Venäjälle avattiin oma koivusaha.

Konsernin liikevaihto oli viime vuonna yli 264 miljoonaa euroa, ja työskenteli lähes 1 100 henkilöä. Liikevaihdosta kolmannes kertyi sahauksesta ja toinen kolmannes vanerista. Tärkeitä olivat myös bioenergia ja lastulevyteollisuus. Yli puolet tuotannosta meni vientiin.

Perheyhtiössä kävi puhuri viime talvena, jolloin yhtiö antoi yllättäen potkut Markku Koskiselle, joka oli myös yksi omistajista.

Nykyisin palkkajohtajana on Jukka-Pekka Pahta.

Pirjo Kamppila
pirjo.kamppila@ess.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme