Urheilu

Luhangassa kilpailtiin yösuunnistuksessa

Kurko Cupin Luhangan osakilpailussa rastien hajonta oli sen verran hyvä, että suunnistajat saivat taivaltaa hyvän matkaa ylhäisessä yksinäisyydessään ilman peesikaveria. Kuva: Anna Onali-Ovaska

Pimeys on vanginnut Luhangan Vuorenmäen. Mutta mäen alla odottelevia suunnistajia valon puute ei haittaa. He sytyttävät otsalamppunsa ja lähtevät hölkkäämään mäkeä ylös lähtöpaikalle. Perillä pidetään harras minuutti lähtöviivalla, ja sitten suunnistajat karauttavat matkaan.

Otsalamppujen valokeila lakaisee maansyliä. Alkumatka juostaan yhdessä letkassa, mutta vähitellen joukko hajaantuu.

Tämä on yksi osakilpailu yösuunnistussarja Kurko Cupissa, joka järjestetään torstai-iltaisin Jyväskylässä ja sen lähikunnissa. Luhangassa järjestelyistä vastasi Itä-Päijänteen Rasti. Matkaan lähti 76 suunnistajaa neljälle eripituiselle radalle. Pisin rata oli 6,1 kilometrin mittainen ja sen vaativuudesta kertoo se, että lähtijöitä oli vain yhdeksän. Viiden kilometrin gubbe-rata oli suosituin: 43 osallistujaa.

Kun Luhangan kuuluisan kirkon kohdalta katselee Vuorenmäelle päin, ei millään tajua miten jyrkästä vaarasta on kyse. Mutta juoksijat sen tuntevat. Kartoittajan ja paljasjalkaisen luhankalaisen Asko Weijon mukaan Vuorenmäen huipulle on alhaalta Päijänteen pinnasta 97 metriä.

Siitä juontaa juurensa tämän viikon torstaina Luhangassa järjestetyn Kurko Cupin osakilpailukin: 97-Kurko. Tämä yösuunnistussarja tunnetaan humoristisista nimistään. Tänä syksynä kilvoitellaan vielä esimerkiksi CanCanKurkossa ja EräJorman kolmiodraamassa.

Luhankaan kurkokiertue saapui, koska kilpailijasarjaan halutaan uusia maastoja. Luhangan Vuorenmäellä ei ole aiemmin järjestetty suunnistuskilpailuja tai edes kuntorasteja, koska alueella ei ole ollut karttaa. Asko Weijo tarttui haasteeseen ja teki maastosta kartan.

- Jos laskee yhteen tunnit, niin kartantekoon meni yhteensä noin 35-40 tuntia, Weijo kertoo.

Suorituksen jälkeen kaikki ovat hiestä märkiä. Suunta Jyväskylää edustavalla Tapio Mattilalla on yllään ohuet polvihousut ja pitkät sukat, vaikka lämpömittari näyttää kahta astetta. Mutta hiki tuli.

- Täällä on hyvin luhankalaiset korkeuserot. Välillä piti mennä neliveto päällä, Mattila luonnehti heti suorituksensa jälkeen.

Mattila on kokenut yösuunnistaja: hän on harrastanut lajia jo viitisentoista vuotta ja takana on kahdeksan vuotta kurkoilua. Luhangassa hän osallistui gubbe-radalle. Miltä rata tuntui?

- Tosi hyvä, tykkäsin. Täällä oli hyvä hajonta, enkä nähnyt ketään muita viimeiseen 20 minuuttiin. Ei mennyt letkajenkaksi, Mattila totesi.

Mattila oli tullut kisapaikalle samalla kyydillä ystävänsä Tuomas Kareisen kanssa. Kareinen osallistui super-sarjaan. Hän oli yösuunnistamassa toista kertaa elämässään. Edelliskerrasta oli aikaa kolmisen vuotta. Miltä tuntui etsiä rasteja pimeässä?

- Menisin uudestaan. Kyllähän tämä eroaa huomattavasti normaalisuunnistuksesta. Pimeässä on luotettava kompassiin, kun ei näe maaston muotoja, Kareinen tuumasi.

Kurko Cupissa menestyksestä jaetaan pisteitä, mutta Tapio Mattila ja Tuomas Kareinen käyvät kilpailemassa ihan muista syistä. Molemmilla on pieniä lapsia, joten yösuunnistus on enemmän omaa laatuaikaa kuin kilpailua.

Kurko Cup jatkuu läpi syksyn aina joulukuun 14. päivään asti. Aiempina vuosina suunnistajia ei ole pysäyttänyt edes lumien tulo.

Anna Onali-Ovaska

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa IH Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 12,50 €) ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat