Urheilu

Messilästä maailmalle ja takaisin

Alppihiihto: Jerry Dubrovics harjoitteli kuusi vuotta Sloveniassa ja nousi jopa Slovenian maajoukkueeseen.

Muutto kymmenenvuotiaana ulkomaille harrastuksen vuoksi, paikka ensimmäisenä ulkomaalaisena Slovenian alppihiihtomaajoukkueessa, ammattimaista valmennusta perinteikkäässä alppihiihtomaassa ja nyt paluu Suomeen Tahkon alppihiihtokouluun.

Lienee sanottava, että 16-vuotiaan heinolalaisen alppihiihtäjän Jerry Dubrovicsin tarinassa on vähintäänkin mielenkiintoiset ja lupauksia herättävät alkukappaleet.

Kun Jerry innostui 6-vuotiaana alppihiihdosta, tai ehkä se silloin oli laskettelua, kuhina pojan ympärillä alkoi. Laskettelunopettajat, valmentajat, ja mikä tärkeintä, omat vanhemmat, innostuivat myös, sillä he näkivät nuoressa laskijassa valtavasti potentiaalia.

Lahden Hiihtoseuran toppatakissa Messilässä harjoitelleen yhdeksänvuotiaan Jerryn kyvyt huomattiin Itävallassa harjoitusleirillä, missä slovenialainen maajoukkuevalmentaja tarjosi paikkaa paikallisessa seurassa.

Seuraavana vuonna Dubrovicsien perhe päätti muuttaa Sloveniaan, vaikka maa oli heille entuudestaan lähes täysin tuntematon.

– Emme aluksi edes tienneet, että missä Slovenia sijaitsee, mutta lopulta päätös oli helppo, sillä olemme aina olleet hyviä lähtemään, äiti Kirsti Dubrovics kertoo.

– Jerry paloi innosta laskemiseen, joten ei Messilä enää hänelle riittänyt. Lähdimme Sloveniaan vuodeksi tai kahdeksi, mutta kuusi vuotta siellä meni. Olen laivalla töissä, joten arkeen ei juuri tullut muutosta, sillä työmatka on joka tapauksessa pitkä, isä Kristian Dubrovics taustoittaa.

Toki LHS tarjosi valmennusta ja Messilästäkin saa alkuvauhdit alppihiihtoon, mutta eihän se ole ihan sama kuin Slovenian Kranjska Gora, missä maailmancupin kisarinne lähtee takapihalta ja seurassa on maailmanluokan laskijoita ja valmennusta.

– Kranska Gorassa suunnilleen lähes joka perheessä on joku, jolla maailmancupin pisteitä. Lisäksi lähellä on kylä, mistä tulee maailman eniten olympiaurheilijoita asukaslukuun nähden, joten perinteitä löytyy, Jerry kertoo.

Jerryn menestys Sloveniassa oli sillä tasolla, että hänestä tuli ensimmäinen ulkomaalainen Slovenian alppihiihtomaajoukkueessa.

Jatko Slovenian maajoukkueessa olisi vaatinut kaksoiskansalaisuutta ja edustusoikeus Suomen maajoukkueessa olisi voinut vaarantua, joten Slovenian värien kantaminen jäi yhteen kauteen.

– Se oli hieno kokemus, mutta haluan laskea Suomelle, en Slovenialle, viime kaudella Slovenian mestaruuskisoissa viidenneksi sijoittunut Jerry sanoo.

Vaikka perheen majapaikka Sloveniassa vaihtuikin käytännössä vuosittain, on Dubrovicsien koti ollut koko ajan Heinolassa, missä he myös viettivät kesät. Jerry harjoittelee kesällä entisen Peliitta-kapteeni Aki Nurmisen ohjauksessa 30 viikkotunnin verran, joten fysiikkapuoli on hyvissä kantimissa, vaikka varsinainen voimaharjoittelu on vasta alussa.

– Jerry on harjoitellut Sloveniassa kuusi vuotta tekniikkaa, ja nyt integroidumme suomalaiseen tapaan toimia, kun keskitymme myös voimaan ja nopeuteen, Kristian sanoo.

Dubrovicsit ovat palanneet ainakin toistaiseksi pysyvästi Suomeen, kun Jerry aloitti opinnot Tahkon alppilukiossa.

Niin, kouluahan on tosiaan käytävä, vaikka olisi kuinka lahjakas urheilija. Herääkin kysymys, että miten koulunkäynti onnistui, sillä eihän lapsi tai nuori voi keskittyä vain alppihiihtoon?

– Jerry teki peruskouluopinnot etänä Heinolaan. Aluksi pidimme hänelle kotikoulua, mutta pari viime vuotta hän on opiskellut aika itsenäisesti. Kaikki sujui hienosti, mistä kiitos Heinolaan opettajille, ja todistuksissakin on vain pelkkiä kiitettäviä, Kirsti kertoo.

– Suomalaista koulujärjestelmää ei kehuta turhaan, Kristian kiittelee.

Hyvä on, tuollainen koulumenestys oikeuttaa näinkin vahvan panostuksen alppihiihtoon, sillä nuorukainen itse vaikuttaa siltä, että jalat pysyvät maan pinnalla, vaikka palo laskemiseen roihuaa isolla liekillä.

Jerry aloittaa tällä kaudella kilpailemisen miesten sarjassa, vaikka ikää on vasta 16 vuotta. Hyppy aikuisten sarjoihin tulee olemaan väistämättä suuri, mutta niin perhe, valmentajat kuin laskija itsekin antavat reilusti aikaa sopeutumiseen.

– Alku FIS-sarjassa tulee varmasti menemään siten, että kunhan käyn kisoja läpi. Pidemmällä tähtäimellä tavoitteena on maailmancupissa menestyminen ja olympiamitali, erityisesti pujotteluun ja suurpujotteluun keskittyvä Jerry sanoo ilmekään värähtämättä, mikä saa kuulijan pitämään tavoitteita täysin realistisina.

Tahkolla ei vielä ole lunta, joten ensi viikolla Jerry matkustaa takaisin Liettuaan, mistä löytyy alppihiihtoon soveltuva halli.

– Olin siellä jo viime viikolla, ja lokakuussa siellä järjestetään hallikisa, mihin osallistun. Halli on paremman puutteessa ihan ok, vaikka maisemat eivät niin komeita olekaan. Se hyvä puoli hallissa on, että siellä ei sada koskaan eikä lumi sula, Jerry kertoo.

Reissut, välineet ja tavoitteellinen valmentautuminen eivät ole ilmaisia asioita. Vanhemmat kiittelevätkin, että Heinolan seudulta on löytynyt mukavasti tukijoita, vaikka uusiakin sponsoreita luonnollisesti kaivataan.

Janne Pussila
janne.pussila@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Suosittelemme

Luetuimmat