Urheilu

Lammen jäältä seura­legendaksi - Hannu Silvennoinen pelasi Peliitoissa jo vuonna 1969

Hannu Silvennoinem on tuttu näky Heinolan jäähallilla. Kuva: Kiia Aha

Heinolan Peliittojen 50-vuotiseen historiaan mahtuu lukuisia merkittäviä ihmisiä: pelaajia, valmentajia ja taustahenkilöitä. Yksi tärkeimmistä on mies, joka kuului jo alkuperäiseen vuoden 1969 edustusjoukkueeseen, Hannu Silvennoinen.

Vuonna 1948 syntyneen Silvennoisen urheilutaival alkoi jo hyvin nuorena. Ajan lapsille ja nuorille liikunta oli kiistaton ykkösjuttu.

– Siihen aikaan liikunta oli kaikki kaikessa. Asuin tuossa keskustassa ja siellä kaupungin poikien kanssa pelailtiin pihapelejä ja milloin mitäkin, Silvennoinen muistelee.

– Kaikki kesät ja talvet vietettiin urheilukentällä jonkun lajin parissa. Olen sitä mieltä, että siitä oli minulle hyötyä, kun harrastin monipuolisesti eri lajeja.

Luistimille Kirkkolammella

Jääkiekko astui kuvaan Silvennoisen ollessa 6-vuotias. Ensimmäiset luistimenpiirrot tehtiin Kirkkolammen jäähän.

– Se lampi oli sitten kova juttu, kun sinne tuli ensimmäisenä jäät. Välillä sinne tuli mulattua, kun piti kokeilla jään kestävyyttä, hän naurahtaa.

Nuoruusvuodet kuluivat jääkiekon parissa ja Silvennoinen kehittyi kelpo pelimieheksi. Junioriaikoina hän pelasi aina kaksi vuotta vanhempien mukana. Ensimmäisen pelin silloisen HP-47:n miesten ykkösjoukkueessa hän pelasi vain 16-vuotiaana.

Huima kehitys pelaajana kiinnitti matkan varrella myös nuorten maajoukkueen huomion, mutta lopulta Silvennoinen tiputettiin maajoukkueesta hänen mentyään töihin merille.

– Valmentaja antoi potkut maajoukkueesta, kun en osallistunut leirille. En tietenkään osallistunut, kun olin merillä töissä. Tätini oli silloin laivayhtiöllä töissä, ja sitä kautta pääsin sinne.

Ura alkuun HP-47:ssä

Silvennoinen oli seuraavalla kaudella Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla joukkueensa paras pistemies. Saman tempun hän toisti seuraavalla kaudella, kun HP-47 pelasi sarjaporrasta ylempänä.

Heinolan Peliitat perustettiin vuonna 1969 Silvennoisen ollessa 20-vuotias. HP-47:n edellinen kausi oli ollut hyvä, joten odotukset Peliittojen ensimmäiseen kauteen olivat korkealla. Juna lähti kuitenkin heti väärille raiteille.

– Minä ja Jyri Lapinlampi loukkaannuimme heti ensimmäisissä peleissä. Me olimme parhaat pistemiehet. Tulin vielä takaisin, mutta Joensuussa jouduin polvitaklauksen uhriksi, ja minun kauteni oli ohi. Siinä kävi sitten niin huonosti, että Peliitat tippui heti ensimmäisellä kaudella. Muistaakseni ei voitettu peliäkään.

Polvivammasta toipuminen oli Silvennoiselle raskasta aikaa, vaikka toipuminen sujuikin lopulta nopeasti. Halu pelaamaan oli valtava.

– Minut vietiin toipumaan tuohon keskustan sairaalaan. Kun illalla oli peli, pyysin hoitajaa avaamaan ikkunan, jotta kuulisin kentältä ääniä. Sieltä kuului hyvin yleisön huokaus, kun omaan päähän meni maali, tai sitten iloista huutoa, kun Peliitat teki maalin, Silvennoinen muistelee.

Liigakin kävi lähellä

Kaudella 1969–70 Peliitat pelasi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Erinomainen kausi päättyi karsintasarjaan, josta Peliitat nousi lopulta sarjatasoa ylemmäs nykyiseen Mestikseen. Silvennoinen oli jälleen avainroolissa.

– Pelattiin ratkaisevaa peliä Kotkassa ja voitimme sen 1–7. Tein neljä maalia, joista kaksi alivoimalla. Syötin yhden. Se oli yksi uran kohokohtia.

Kaudella 1970-71 Peliitat pelasi vahvan kauden, joka päättyi niukkaan tappioon vasta liigakarsinnoissa. Silvennoinen voitti pistepörssin myös sarjaporrasta ylempänä. Hyvät peliesitykset alkoivat kiinnittää suurseurojen huomion.

– Eräänä päivänä tulin ruokatunnilla koulusta kotiin ja aloin selaamaan pelaajapörssiä Helsingin Sanomista. Samalla hetkellä kun otin lehden käteen, niin hieno amerikkalainen auto kaarsi pihaan. Katsoin että joku mies tulee mustan salkun kanssa ja soittaa ovikelloa. Avasin oven, ja siellä oli Aimo Mäkinen Helsingin Jokereista.

Mäkinen kertoi Jokereiden tarkkailleen pistepörssiä ja olevan kiinnostuneita Silvennoisesta. Mäkinen tarjosi sopimusta Jokereiden SM-liigajoukkueesta.

– Aimo sanoi, että lähden hänen mukana Helsinkiin. Sitten piti soittaa rehtorille ja pyytää iltapäivä vapaaksi, ja sainkin vapaata. Sitten mentiin ja kirjoitettiin sopimukset, ja kaiken piti olla valmista.

Polvi lopetti pelit

Toisin kuitenkin kävi. Heinolan Peliittojen johto asetti Silvennoisen siirtokaranteeniin. Peliitat pyysi Jokereita maksamaan Silvennoisesta 240 000 markkaa. Helsinkiläisseuralle summa oli liikaa.

– Jokerit tarjosi lopulta 80 000 markkaa, ja he lupasivat tulla Heinolaan pelaamaan siten, että Peliitat saisi ottelun tuoton, mikäli Jokereille vain tarjottaisiin ruokailut. Se ei sitten sopinut Peliitoille.

Lopulta Jokerit purki sopimuksen. Silvennoinen joutui karanteenin takia odottelemaan tyhjänpanttina ilman pelipaikkaa, kunnes karanteenin loputtua hän siirtyi Karhu-Kissojen SM-liigajoukkueeseen. Muutamista liigapeleistä tuli hyviä kokemuksia. Samalla Silvennoinen suoritti asepalveluksensa Santahaminan urheilukomppaniassa.

Kaudella 1972–73 Silvennoinen siirtyi opiskelemaan Vierumäelle ja edusti samalla Lahden Reipasta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Kausi oli jälleen onnistunut niin henkilökohtaisesti kuin joukkueenkin osalta. Seuraavana vuonna Silvennoinen teki paluun Peliittoihin, jossa hän pelasi uransa loppuun asti. Jääkiekkoura päättyi vuonna 1980.

– Aikaisemmin polvitaklauksella telottu polvi vääntyi myöhemmin jossain pelissä uudestaan. Se meni sitten lopulta niin huonoon kuntoon, että en vain pystynyt enää pelaamaan.

Paita hallin kattoon

Jääkiekkouran loppuminen oli kova isku intohimoisesti lajiin panostaneelle Silvennoiselle.

– Lopettaminen oli hirveää, koska siinä iskivät ihan oikeat vieroitusoireet. Kun pojat lähtivät pelireissulle, niin minulla oli pulssi 180. Kauhea jännitys, että miten heille käy pelissä. Oli kamalaa tulla katsomaankin pelejä, kun näki tilanteita, eikä voinut tehdä mitään. Minä elin siinä niin täysillä mukana. Kyllä se siitä sitten rauhoittui, mutta koville otti.

Silvennoinen palasi kaukaloon vielä vuonna 1984. Shellin baarissa tehdystä vedonlyönnistä pidettiin kiinni.

– Oli lyöty porukalla vetoa, että jos Heinolaan tulee jäähalli, niin vedän taas luistimet jalkaan, Silvennoinen naurahtaa.

– 40-vuotiaana se ei enää tuntunut mielekkäältä. Olisi pitänyt treenata paljon pysyäkseen kunnossa. Siinä oli sitten jo muita hommia ja perhe-elämää, eikä 24 tuntia vuorokaudessa enää riittänyt.

Kiekkouran lopullinen huipentuma koettiin muutama vuosi sitten, kun Peliitat jäädytti Silvennoisen pelinumeron 19.

– Se lämmittää mieltä. Odotin sitä 45 vuotta, mutta sehän ei ollut oikein muotia vielä silloin aikanaan. Ajattelin vain, että ehkä olisin siinä joukossa, joka sen kunnian saa. Se oli hienoa, että siinä oli Steve MacDonald ja Seppo Vartiainen vierellä.

Heinola on hyvä paikka

Silvennoisen saavutukset urheilun parissa eivät suinkaan lopu jääkiekkoon. Hän on ollut yli 50 vuotta mukana Heinolan Moottorikerhon toiminnassa, jonka huippuhetkenä voidaan pitää Heinolassa vuonna 1992 järjestettyjä motocrossin MM-kisoja. Kerhon puheenjohtajana hän toimi kahdeksan vuotta.

Päivätyönsä Silvennoinen teki kuitenkin liikunnan ja urheilun yhdysopettajana Heinolan koululaitoksessa, jossa hän työskenteli 26 vuotta. Heinolan kaupunki muisti Silvennoista Heinola-mitalilla kaupungin hyväksi tehdystä työstä.

Silvennoinen on todella ollut monessa mukana. Menneitä vuosia hän muistelee hyvillä mielin.

– Elämä on ollut minulle hieno. Jos näilläkin eväillä saan mennä loppumatkan, niin olen tyytyväinen, Silvennoinen toteaa.

– Elämä on ollut värikästä, mutta kyllä siinä on urheilu jossain muodossa ollut aina keskiössä. En minä kadu mitään. Tämä kaikki oli mahdollista siksi, että lapseni ja edesmennyt vaimoni antoivat täyden tuen, hän muistuttaa ja kiittää myös vanhoja joukkuetovereita.

Joskus elämä on vienyt miestä kauas kotoa, mutta Silvennoinen on aina henkeen ja vereen Heinolan mies.

– Heinola on ollut minulle aina hyvä paikka. Olen aina sanonut ja tulen aina sanomaan ylpeästi olevani heinolalainen.

Toni Hakulinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme