Urheilu

Kilpatanssi on oikeasti urheilua - yhdessä tekeminen on Anu Toikan ja Patrik Pehkosen juttu

Heinolan Tanssikerhon nimi uhkasi poistua kokonaan kansallisten tanssikilpailujen käsiohjelmista, mutta jatkuva viikoittainen, aikuisille suunnattu harjoitustoiminta kantaa hedelmää.

Vuosi sitten tanssisaliin harjoittelemaan kulkeutunut kaksikko Anu Toikka ja Patrik Pehkonen innostui kilpatanssista, ja ensimmäinen kisastartti siintää kaksikon silmissä ensi vuoden tammikuussa.

– Olen harrastanut tanssia ihan pienestä alkaen, mutta vuosi sitten Patrikkin innostui, kun täällä oli aikuisille avoin tanssialkeet-kurssi. Keväällä noustiin E-luokkaan ja päätettiin, että lähdetään kokeilemaan kilpailuissa, Toikka kertoo.

Jalat maan pinnalla

Kaksikko ei haaveile ruusuisesta tulevaisuudesta, vaan pitää jalat tulevasti maan pinnalla. Kilpatanssin yhdessä tekemisen vaikeus ja urheilullisuus on paljastunut harjoittelun ohessa. Mutta aatoksissa siintää luokkanousu.

– Me ollaan molemmat niin kilpailuhenkisiä, että ei ole varma, onko tämä kisoihin lähtö oikea juttu, naurahtaa Toikka.

– Päätettiin, että ainakin kolme kisaa käydään ja katsotaan, tuleeko siitä mitään vai ei. Minä oikeastaan haaveilen noususta D-luokkaan, sillä siellä saa laittaa päälleen ne oikeat tanssipuvut.

Tanssin fyysisyys yllätti

Toikka ja Pehkonen harjoittelevan säännöllisesti kolmesti viikossa ja usein lahtelaisen tanssinopettaja Saara Toikkalan ohjauksessa. Tanssiurheilun fyysisyys on yllättänyt, ja kumpikin mieltää kilpatanssin rankaksi urheiluksi.

– Yhdessä harrastaminen on isoin asia. Tämä on tosi vaikeaa ja tosi, tosi haastavaa ja käy urheilusta, sanoo Pehkonen, ja daami komppaa.

-- Kilpatanssi on oikeasti urheilua. Itse etukäteen ajattelin, että siinä on joku taiteellisuus mukana balettityyliin. Mutta ei, tämä on erittäin tekninen laji, ja niin kuin näkyy, hiki valuu, mietiskelee Toikka tiistaisen harjoitustunnin jälkeen.

Yhdessä tekeminen on Toikallekin iso asia.

– Se, että me tehdään yhdessä jotain ja vietetään kahdestaan aikaa tehden jotain yhteistä juttua.

Hitaasta räväkkään

Kilpatanssi jakautuu kahteen eri tyylilajiin. Niin sanottuja vakiotansseja ovat tango, quickstep, hidasvalssi (englantilainen valssi), wienervalssi ja foxtrot. Latinalaistansseihin, lattareihin, lukeutuvat samba, cha cha, rumba, paso doble ja jive. Aloittelevien E-luokkalaisten kilpailuissa tanssitaan molempia, mutta D-luokasta lähtien tyylisuunnat erotellaan eri kilpailulajeiksi. Miten heinolalaispari suuntautuu?

– Olemme enemmän harjoitelleet vakiotansseja, toteaa Pehkonen.

-- Yllättäen, sanoisin tähän. Tango ja quickstep tuntuu sopivan meille erittäin hyvin, varsinkin tango kun se on sellainen räväkkä tanssi. Hidas valssi on kompastuskivemme vielä, kun se on oikeasti vaikein tanssilaji. Lattarit on jäänyt meillä harjoittelussa vähemmälle, kun saimme koreografiat vasta äskettäin. Tämä on yllättävää, kun minä kuvittelin olevani lattaritanssija. summaa puolestaan Toikka.

Kerran tanssitaivaassa

Tanssipiireissä onnistunutta suoritusta kuvaillaan termillä tanssitaivas. Se tarkoittaa sitä, kun kaksikon tekeminen osuu kohdalleen ja tanssipari on yksi kokonaisuus.

– Muutaman kerran olemme päässeet tuohon tilaan ja wau, tuollaista sen pitää olla. Harmillista, että olemme kokeneet sen harvoin, mutta me ollaan nähty se ja koettu se, ja se on hieno kokemus. Toivottavasti päässään kisoissa samaan, Toikka toivoo.

Tuomo Seppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme