Uutiset

Lintuharrastajat hytisivät kylmästä Tornien taistossa

Hartolan Harassa osallistuttiin valtakunnalliseen Tornien taistoon ensimmäistä kertaa.

Raija Raittila, Ilpo Peltola ja Sakari Lisko osallistuivat Tornien taistoon Harassa Hartolassa. Kuva: Anna Onali-Ovaska

Kello on kahdeksan lauantaiaamuna. Taivas on pilvinen ja lämpömittari näyttää plussaa vaivaiset 2,5 astetta. Kapuan rappuset ylös Haran lintutorniin ja voin todeta heti alkuunsa, että kylmä on.

Ylhäällä joukko ihmisiä tähyilee kiikareilla ympäristöä. He ovat olleet paikalla jo aamuviidestä asti. Silloin käynnistyi valtakunnallinen Tornien taisto, tapahtuma jossa lintuharrastajat eri puolilta Suomea keräävät havaintoja eri lintulajeista.

Harassa osallistutaan Tornien taistoon ensimmäistä kertaa. Joukkueen nimi on Haran haukat.

Joukkueen jäsen Sakari Lisko kertoo harrastaneensa lintujen havainnointia yli 50 vuotta. Lisko asuu Kirkkonummella, mutta viettää aikaa myös Hartolassa kesäasunnollaan. Hän haluaa tehdä selväksi heti alkuunsa, että Tornien taistossa ei ole kyse lintujen bongaamisesta.

- Bongaaminen tarkoittaa sitä, että joku tekee havainnon ja muut menevät katsomaan sitä. Täällä tornissa ei tehdä niin. Täällä havainnoidaan lintuja eli staijataan niitä, Lisko opastaa.

Harassa aamun ensimmäiset havainnot olivat talitiainen ja peippo. Lintutornin paikka on mitä oivallisin: vieressä on pieni järvi, rakennettu kosteikko, peltoaukeaa ja sen takana metsää. Monenlaisten elinympäristöjen ansiosta paikalla viihtyvät niin pelto-, metsä- ja järvilinnut kuin kahlaajatkin. Lisko huomauttaa, että hänelle Tornien taistossa ei kuitenkaan ole kyse mekaanisesta lajien keräilystä.

- Nuorempana lajimäärät olivat tärkeitä, mutta nykyään minua kiinnostaa enemmän lintujen käyttäytyminen.

Kun lintuharrastus vie mukanaan, se vie kunnolla. Sakari Lisko on lähdössä äitienpäivän aikoihin Helsingin ulkosaarille seuraamaan arktikaa eli esimerkiksi hanhien kevätmuuttoa. Kohteena on puolustusvoimien suljettu saari Mäkiluoto, jonne päästäkseen on täytynyt hankkia erityinen lupa.

- Lähden reissuun pariksi viikoksi omalla veneellä. Herään varhain aamuyöllä katsomaan lintujen muuttoa. Päivällä nukun veneessä ja alkuillasta seuraan taas lintuja, Lisko sanoo.

Toisaalta lintuharrastajalle oma arkinen elinympäristökin on kiinnostava. Juha Vigman kertoo, että hyötyliikunta on lisääntynyt huomattavasti sen jälkeen, kun hän alkoi seurata lintuja.

- Esimerkiksi uudenvuodenpäivänä kävelin 16 kilometriä kun kävin katselemassa lintuja. Askelmittari näytti 32 000:ta askelta.

Harvinaisuudet ovat harrastuksen suola. Hartolalaisen Reijo Ikosen vapaapäivä venähti pitkäksi 1980-luvulla, kun hän liikkui Hartolan Ihanajärvellä. Hän huomasi siellä nimittäin Suomen neljännen kääpiöhuitin, nyrkinkokoisen pienen rantakanan.

- Arvasin, että kyseessä on harvinainen laji, koska en tunnistanut sitä. Nauhoitin linnun laulua, ajoin kotiin ja etsin vastaavaa laulua lintukasetilta, Ikonen kertoo.

Kasetille äänitettyjen lajien joukosta löytyi kääpiöhuitin laulu. Ikonen palasi takaisin, souti järvelle ja soitti nauhalta ensin lintukasetille ikuistettua laulua. Lintua ei näkynyt. Mutta kun Ikonen pani soimaan Ihanajärvellä aiemmin päivällä nauhoittamaansa laulua, lintu ui paikalle.

Voiko tästä päätellä, että se tunnisti oman äänensä?

- Lintukasetin laulu oli äänitetty Keski-Euroopassa. Voi olla, että linnuilla on omat murteensa, Ikonen arvelee.

Myöhemmin perästä kuuluu. Harassa havaittiin päivän aikana 46 lajia. Muiden tornien tulokset Itä-Hämeessä olivat seuraavat: Joutsa Keskisenlampi 83 lajia, Joutsa Haapasuo 23, Heinola Rajavuori 64.

Anna Onali-Ovaska
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat