Uutiset

Työ sairaiden ja kuolevien parissa näyttää sairaalapapille elämän haurauden

Ihmiset toivovat usein, että joku olisi heidän kanssaan läheisen kuollessa, sairaalapastori Sirpa Kaukinen kertoo Kuva: Aku Isotalo

Sairaalapappi näkee elämän ääripäät, syntymän ja kuoleman. Lahden seurakuntayhtymän sairaalapappi antaa tarvittaessa hätäkasteen, kohtaa vakavasti sairastuneita ja loukkaantuneita sekä elämän loppusuoralla olevia.

– Kun ihminen päätyy sairaalaan, perusturvallisuus on usein jollakin tavalla järkkynyt. Papin tehtävä on olla rinnalla kulkija ja antaa psykososiaalista tukea, Päijät-Hämeen keskussairaalassa sairaalapappina työskentelevä Sirpa Kaukinen kertoo.

Etenkin kuoleman lähestyessä sairaalapapilta tarvitaan herkkyyttä ja kuulolla olemista. Papin tehtävänä on tuoda lohtua ja pitää yllä toivoa. Sanoja ei aina ole eikä niitä aina tarvita.

Kun ihminen kuolee, hän haluaa puhua elämästä. Seurakuntapastori Risto Auvinen

Sirpa Kaukinen aloitti sairaalapapin virassa Päijät-Hämeen keskussairaalassa noin vuosi sitten. Sitä ennen hän hoiti virkaa määräaikaisena. Kaukinen on toiminut pappina myös Heinolan seurakunnassa 2000-luvulla.

Kaukinen tähdentää, että potilas tai omainen määrittelee sen, mistä puhutaan. Aina ei tarvitse puhua hengellisistä asioista.

– Kunnioitan aina potilaan omaa vakaumusta. Pappi toimii sen mukaan, mitä siinä hetkessä tarvitaan ja mitä ihminen toivoo. Jos joku toivoo rukoushetkeä kuolevan vierellä tai ennen leikkausta, niin toimitaan. Läheisen kuoltua voidaan pitää pieni saattohartaus, hän kertoo.

Keskustelut sairaalassa liittyvät usein terveyteen ja sairauteen sekä luopumiseen – joko läheisestä luopumiseen tai siihen, ettei enää ole mahdollisuutta tehdä jotain.

– Toisinaan ihmiset puhuvat siitä, että sairaus vie jotakin. Usein käsitellään myös ihmissuhteita ja surua tai sitä, miten elää vakavan sairauden kanssa, Kaukinen sanoo.

Yksi elämän isoja kysymyksiä on miksi.

– Ei minulla aina ole vastauksia, yhdessä niitä etsitään ja ihmetellään. Aina vastauksia ei tarvitse ollakaan, Kaukinen miettii.

Heinolan seurakunnan seurakuntapastorit Risto Auvinen ja Maarit Kihlström vierailevat hoivakodeissa ja tarvittaessa sairaalan vuodeosastolla.

Omaiset pyytävät papin usein vasta viime tipassa. Kihlström toivoo, että pappi kutsuttaisiin aikaisemmin, jotta kuolevalla olisi vielä mahdollisuus keskustella. Auvinen muistuttaa, että vaikka kuoleva ei ole tajuissaan, hän saattaa kuulla.

Silloin kun ihminen pystyy puhumaan, keskustelu kääntyy usein elettyyn elämään, lapsuuteen, synnyinseutuun ja omaan perheeseen. Kiitollisuus esimerkiksi perheestä ja lapsista tulee usein esiin.

– Kun ihminen kuolee, hän haluaa puhua elämästä. Ihmisellä on tarve löytää merkitys elämälleen, Auvinen kertoo.

Sairaalassa on omat ilon hetkensä. Hyviä hetkiä on esimerkiksi silloin kun todetaan, että hoidoista on ollut hyötyä tai leikkaus on mennyt hyvin ja potilas pääsee kotiin joko käymään tai kokonaan.

Kaukinen korostaa, että myös saattohoidossa eletään loppuun asti.

Papille mieleenpainuva hetki on silloin, kun kuoleva jättää saattohuoneessa hyvästit omaisilleen.

Maarit Kihlströmille ja Risto Auviselle vieraillut erilaisissa laitoksissa ovat opettaneet elämän haurauden.

Kaukiselle sairaalatyö muistuttaa, kuinka jokainen päivä, hetki ja kohtaaminen läheisten kanssa on arvokas. Koskaan ei tiedä, mikä niistä on viimeinen.

– Työ laittaa asiat oikeaan perspektiiviin. Monet vastoinkäymiset ovat loppupelissä aika pieniä, hän sanoo.

Sairaalapappi

Suomen sairaaloissa yli sata pappia

Suomen sairaaloissa toimii yli sata sairaalapappia.

He ovat kaikkien potilaitten käytettävissä henkilökohtaista keskustelua, rippiä tai sielunhoitoa varten.

Tarvittaessa kaikki kirkon palvelut voidaan tuoda sairaan luo.

Sairaalassa voidaan kastaa, vihkiä avioliittoon ja siunata vainaja.

Sairaalapapin voi kutsua paikalle myös päivystysluontoisesti.

Sairaalapappi on myös omaisten ja henkilökunnan käytettävissä.

Sairaalapapit ovat kirkon palveluksessa.

Keskustelut papin kanssa ovat luottamuksellisia.

Sairaalapapin palveluja voi saada myös kirkkoon kuulumaton.

Myös muut kirkon työntekijät, erityisesti diakoniatyöntekijät, kulkevat sairastavan ja läheisten rinnalla.

Lähde: www.evl.fi

Taina Kivijärvi
taina.kivijarvi@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat