Uutiset

Asuja diplomaatin puolison vaatekaapista - Heinolan kaupunginmuseossa nähtävillä presidentti Kekkosen miniän pukuja

Kesän näyttely pureutuu pukeutumisen historiaan. Taidemuseossa on kesän ajan nähtävillä taidetta Viipurin museoiden kokoelmista.

Heinolan kaupunginmuseon eilen perjantaina avautuneessa kesänäyttelyssä esitellään pukeutumisen historiaa identiteetin rakentamisen näkökulmasta.

Suurin huomio Kiireestä kantapäähän -näyttelyssä kiinnittyy kuitenkin harvinaiseen pukukokoelmaan, joka kuului presidentti Urho Kekkosen miniälle Brita Kekkoselle (1927–2013). Diplomaatti Taneli Kekkosen puolison kokoelmasta on esillä niin edustus- kuin arkiasuja 1950-luvulta aina 1980-luvulle saakka.

Asut ovat nyt julkisesti esillä ensimmäistä kertaa.

– Britan tyttären Tea Kekkosen omistamaan kokoelmaan kuuluu yli 100 vaatetta. Museon henkilökunta on luetteloinut kokonaisuuden, vaikka itse näyttelyyn mahtui vain osa, museonjohtaja Terhi Pietiläinen kertoo.

Asujen taidokkaisiin yksityiskohtiin kiinnittää erityistä huomiota, kun kuulee Kekkosen ommelleen asunsa itse käyttäen Vogue Patterns -lehden kaavoja. Ompelemisesta nauttinut Kekkonen valmisti vaatteita paitsi itselleen, myös perheelleen ja ystävilleen.

– Laadusta kertoo se, että vaatteet ovat kestäneet tähän päivään saakka, vaikka osaa ovat käyttäneet Britan lisäksi hänen ystävänsä ja jälkipolvet, Pietiläinen lisää.

Brita Kekkosen erilaisissa edustustehtävissä käyttämät asut kertovat edelleen niistä odotuksista, joita diplomaatin puolisolle aikanaan asetettiin.

– Suurlähettiläät edustivat Suomea ja rakensivat etenkin 1970-luvulla Suomesta kuvaa länsimaisena, modernina valtiona, Pietiläinen kuvailee.

Ulkoasianhallinnon naisväelle oli tarjolla pukeutumisohjeita käytös- ja etikettikäytäntöjen lisäksi Rouvasväen käsikirjassa.

– Asuissa kehotettiin suosimaan yhdisteltävyyttä. Esimerkiksi samasta kankaasta ommeltiin useita eri vaatteita ja esimerkiksi päällystakkien vuoriin käytettiin samaa kangasta kuin paitaan tai mekkoon, amanuenssi Sirpa Juuti kertoo.

Elämänkaari kastemekosta kuolinpaitaan

Pukeutumishistoriallisen näyttelyn idea on lähtöisin Jyväskylän yliopiston tutkijoilta Arja Turuselta ja Anna Niiraselta. He ovat tutkineet pukeutumiseen liittyviä merkityksiä ja toimittavat parhaillaan eri asiantuntijoiden aiheesta kirjoittamaa artikkelikokoelmaa, joka on toiminut Heinolan näyttelyn pohjana.

Näyttelyssä tutkaillaan ihmisen elämänkaaren eri pukuja kastemekosta kuolinpaitaan, trikoon matkaa alusvaatteista päällysvaatteeksi, naisopettajien pukeutumista ja erilaisiin ammattirooleihin liittyvää vaatetusta.

Suuri osa vaatteista on kaupunginmuseon kokoelmista, mutta monet niistä eivät ole olleet esillä aiemmin. Useilla vaatteilla on ollut heinolalainen omistaja, ja joukossa on esimerkiksi Scantexin Heinolassa valmistamia vaatteita.

Yksi näyttelyn teemoista on naiset ja housut.

– Vielä 1930-luvulla monet naiset eivät käyttäneet edes alushousuja. Ja hekin, jotka käyttivät, ajattelivat ehkä siinä olevan edelleen jotakin säädytöntä, Juuti kertoo.

1960-luku oli selkeä vedenjakaja liki kaikessa pukeutumisessa. Nuorisomuoti ja teollinen vaatteiden valmistus vapauttivat pukeutumista monin tavoin. Kun esimerkiksi vielä 1950-luvulla naisten housuissa vetoketju ommeltiin sivulle, oli se jo siirtynyt etupuolelle Mattisen Teollisuuden alkaessa valmistaa James-farkkuja Heinolassa.

Taidemuseon kesässä taidetta Viipurista

Heinolan taidemuseon kesässä otetaan askel kohti mennyttä viime vuoden nykytaidetta esitelleen näyttelyn jälkeen. Näyttelyssä on esillä yli 30 teosta 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta Viipurin museoiden kokoelmista. Nähtävillä on sekä koti- että ulkomaista taidetta.

Viipurissa toimi ennen talvisotaa taidemuseo ja historiallinen museo, joiden kokoelmista iso osa evakuoitiin syksyllä 1939 Rautalammille. Sotien jälkeen taideteokset sijoitettiin Lahden ja Hämeenlinnan taidemuseoihin.

Viipurin taidemuseon kokoelma koostui Viipurin Taiteenystävien hankkimista teoksista, Viipurin kaupungin hankinnoista sekä pietarilais-viipurilaisen taidemaalarin William Tilman Grommén kokoelmasta siirretyistä teoksista. Viipurin Taiteenystävät siirsi vuonna 1990 reilut parikymmentä teosta Lappeenrannan taidemuseoon, ja yhdistys kartuttaa siellä sijaitsevaa taidekokoelmaansa edelleen.

Heinolassa nähtävät teokset ovat lainassa Lahden ja Lappeenrannan taidemuseoista. Näyttelyn teokset sopivat amanuenssi Sirpa Juutin mukaan miljööseen erinomaisesti – ne olisivat teoreettisesti voineet kuulua vuonna 1830 valmistuneen empiretalon omaan kokoelmaan.

– Talossa asuneen Toropoffien kauppiasperheen tytär syntyi vuonna 1830, joten Vannetta pyörittävä tyttö olisi voinut olla hän, Juuti maalailee tuntemattoman tekijän 1830-40-luvulla valmistuneen teoksen edessä.

Kokoelman taideteosten aiheet liikkuvat muotokuvista Välimeren maisemien kautta aina Raamatun kertomuksiin ja takaisin suomalaiskansallisiin maisemiin – ja tietysti Viipuriin.

Kiireestä kantapäähän – Pukeutuminen identiteetin rakentajana Heinolan kaupunginmuseossa 2. syyskuuta saakka.

Aikain menneitten taa – Taidetta Viipurin museoiden kokoelmista Heinolan taidemuseossa 2. syyskuuta saakka.

Sari Asikainen
sari.asikainen@itahame.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa IH Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 12,50 €) ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat