Uutiset

Pohjalaiset kadehtivat käkisalmelaisten viljavarantoja

Käkisalmi-säätiö juhli 70-vuotispäiviään viikonloppuna Heinolassa.

Käkisalmi-säätiön 70-vuotisjuhlien yksi osa oli piirakkatyöpaja. Anton ja Erin Hyttinen harjoittelivat karjalanpiirakoiden tekoa Raija Tiiran opastuksella. Kuva: Anna Onali-Ovaska

Kahviossa tuoksuvat vastapaistetut karjalanpiirakat. Näitä piirakoita ei ole haettu kaupan vitriinistä, vaan ne ovat lasten taidonnäytteitä. Rapsakka kuori ja muheva sisus ovat syntyneet ruiskuoresta ja täyteläisestä riisipuurosta.

– Minä en käytä taikinaan muuta kuin ruisjauhoja, vettä ja öljyä. Sekä pienen ripauksen suolaa, kertoo Raija Tiira.

Anton Hyttinen, 9, ja Erin Hyttinen, 4, rypyttävät piirakoiden reunoja keskittyneesti. Hienosti menee, kehuu Tiira. Hän on alkuperäisiä karjalaisia, Uudellakirkolla syntynyt. Heinolassa Tiira on asunut 4-vuotiaasta asti. Omien sanojensa mukaan hän on siis "melkein heinolalainen".

Heinolan Karjala-seuran naisjaoston järjestämä piirakkatyöpaja oli yksi osa viikonlopun juhlallisuuksia, joilla huomioitiin Käkisalmi-säätiön 70-vuotiasta historiaa. Kivenheiton päässä piirakanpaistopisteestä ihmiset kokoontuivat lauantaina juhlaseminaariin. Seminaarissa Karjalaa käsiteltiin monipuolisesti: alustajat edustivat teologiaa, arkeologiaa, historiantutkimusta ja geologiaa.

Tutkija ja kirjailija Marja Huovila kuvaili käkisalmelaisten evakkomatkoja sanomalehdissä julkaistujen aikalaiskirjoitusten avulla. Käkisalmelaiset siirrettiin talvisodan jälkeen Pohjanmaalle: kaupunkilaiset Ähtäriin ja maalaiskunnan asukkaat Ylistaroon ja Kyrönjokilaaksoon.

Pohjalaiset kadehtivat evakoita

Koska kaikille eläimille ei löytynyt sijaa pohjalaisten navetoista, joutuivat evakot teurastustalkoisiin. Lehtikirjoituksessa todettiin, että evakoilla ei varmasti tule puutetta lihasta, jos lihat vain säilyvät. Se jäi nimittäin epäselväksi, laitettiinko niihin tarpeeksi suolaa.

Voisi luulla, että siirtolaisia enimmäkseen säälittäisiin ja vähäteltäisiin, mutta oli pohjalaisilla myös aihetta kateuteen.

– He ihmettelivät, kuinka paljon ja kuinka hyvälaatuista viljaa karjalaisilla oli mukanaan. Erityisesti venhän laatua hämmästeltiin, Huovila kertoi.

Elokuussa 1941 karjalaiset pääsivät palamaan kotiseuduilleen, tosin paluu oli luvanvaraista. Kuten tiedämme, paluu jäi väliaikaiseksi kun ihmisten piti paeta jatkosodan melskeitä. Aluksi käkisalmelaiset sijoitettiin jälleen Pohjanmaalle, esimerkiksi Alavudelle, Ilmajoelle ja Nurmoon.

Myöhemmin heidän kotipaikakseen osoitettiin Heinola ja erityisesti Niemelän, Jyrängön, Sinilähteen ja Veljeskylän asuinalueet. Vuonna 1959 käkisalmelaiset olivat rakentaneet kotinsa 97 asuintilalle Heinolassa.

Evakoiden mukana siirtyivät myös heidän kotiseurakuntiensa papit. Teologi Jaakko Ripatti kertoi, että sota-aikaan kirkkoherranvirastolla oli aivan erilainen merkitys kuin nykyään.

– Papinkirjaa tarvittiin kaikkiin siviiliasioihin, jopa lomalle pääsyyn, Ripatti totesi.

Karjalaisseurakuntien lakkauttaminen lokakuussa 1948 olikin karjalaisille iso muutos.

Anna Onali-Ovaska
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Suosittelemme

Luetuimmat