Uutiset

Tatuoidut siannahat ovat yksi Haihatuksen erikoisuuksista

Perinteikäs kesänäyttely avattiin lauantaina taidelaitos Haihatuksessa Joutsassa.

Ensin oli sika. Sitten kävi niin luonnollisesti, että eläimeltä riistettiin henki. Ruho nyljettiin, nahka parkittiin ja nahkaan tatuoitiin tunnettujen laulujen sanoja. Lopuksi koko komeus naulattiin pätkään vanhaa talonseinää.

Nyt tämä siannahka on esillä Haihatuksessa, taidelaitoksen lauantaina avatussa kesänäyttelyssä nimeltä Tiloissa. Näyttelyn avajaisissa oli paikalla myös nahkojen tatuoija, porvoolainen taiteilija Sampsa Indrén.

– Olin lohjalaisella luomutilalla mukana teurastamassa ja nylkemässä sikoja. Harrasta metsästystä ja olen kerännyt kuolleita lintuja taideteoksiini. Kuolleet eläimet eivät ole minulle vieras asia, Indrén kertoo.

Indrén oli kypsytellyt jo jonkin aikaa ideaa siannahkojen käyttämisestä taiteessa. Taiteellaan hän haluaa ottaa kantaa ihmisen paikkaan maailmassa.

– Minua ärsyttää puhe ihmisen luontosuhteesta, koska se rajaa ihmiset erilleen luonnosta. Ihan kuin emme olisi tuntevia, hengittäviä ja lisääntymään pyrkiviä olentoja siinä missä eläimetkin, Indrén puuskahtaa.

Taiteen tekeminen on hänelle hyvinkin käytännönläheistä. Siannahkat on naulattu hirsikappaleisiin, jotka Indrén on sahannut moottorisahalla oman talonsa olohuoneen seinästä.

– Ostimme purkukuntoisen talon Porvoosta kun vaimo alkoi odottaa kolmatta lasta. Sitä ennen asuimme yksiössä Helsingissä.

Tietokoneen näytöistä tuli iglu

Kesänäyttely osoittaa, että taiteen tekemistä ja inspiraatiota ohjaavat välillä hyvinkin arkiset sattumukset. Näin kävi helsinkiläiselle Sakari Kannostolle, jonka teos Iglu löytyy Haihatuksen vintiltä. Iglu on koottu 36 tietokonenäytöstä, jotka olivat menossa roskalavalle espoolaisessa ammattikorkeakoulussa.

Ammattikorkeakoulun opettajan työskentelevä Kannosto pyysi näyttöjä itselleen ja rakensi niistä opiskelijoiden avustuksella valtavankokoisen, iglua esittävän teoksen. Näytöissä pyörii jatkuvalla syötöllä kuvaa sulavista jäätiköistä. Kannosto kuvasi kosken kuohuntaa ja jään sulamista pääkaupunkiseudulla.

– Kun seisoo tuntikausia koskessa, siellä alkaa nähdä hienoja asioita, Kannosto sanoo.

Teos kommentoi mitä ilmeisimmin ilmastonmuutosta. Mitä tapahtuu, kun napajäät sulavat? Joutuvatko suomalaisetkin jossain vaiheessa lähtemään pakolaisiksi, jos merenpinta nousee?

Taiteilija Saija Kivikangasta avajaiset jännittivät, hänen Tuuve-koiransa osasi ottaa rennosti. Taustalla Kivikankaan maalaus. Kuva: Anna Onali-Ovaska

Luonnonmateriaalit kiinnostavat

Avajaiset ovat taiteilijoille tärkeä sosiaalinen tapahtuma, jossa on mahdollisuus tavata tuttuja. Joillekin ne ovat myös jännittävä tilaisuus. Helsinkiläinen Saija Kivikangas kertoo hetki ennen yleisön tuloa jännittävänsä.

– Sen jälkeen kun aloitin maisteriopinnot Kuvataideakatemiassa, olen löytänyt oman juttuni. Ennen tekeminen oli sellaista husaamista ja häsäämistä, mutta nyt olen palannut perusasioiden äärelle. Tärkeintä on väri, viiva, materiaalit, rytmi ja sommitelma, Kivikangas tuumii.

Haihatukseen hän on tuonut töitä, jotka hän on maalannut kananmunan ja väripigmentin sekoituksella. Seuraava tavoite on pyrkiä pois muoveista ja alkaa käyttää luonnonmateriaaleja kuten sieniä ja kasveja.

– Minua viehättää tosi paljon semmoinen tekeminen, joka ei ole kiinni rahasta. Materiaalina voi käyttää kaikkea, mikä meitä täällä maapallolla ympäröi.

Anna Onali-Ovaska

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo käyttänyt ilmaisen tutustumisjaksosi?

Tilaa IH Verkko Plus 8 viikkoa
vain 2 € / viikko!

(norm. 12,50 € / kk)

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat