Uutiset

Kilkkilä kehitti merkittävän kesätapahtuman

Kotieläinpihana tunnettu Kilkkilän tila Iitin Vuolenkoskella on nyt myös kesätapahtumajärjestäjä.

Näin voi sanoa, sillä toista kesää järjestetty Farmipäivä keräsi jälleen satoja kävijöitä viikonloppuna.

– Kotieläinpihaan tutustuu noin 7000 vierasta vuodessa. Farmipäivien kävijämäärä pyörii tuhannen henkilön kieppeillä, laskee järjestäjä, karjatilallinen Ismo Kilkkilä.

Sekä kotieläinpiha, että kesätapahtuma ovat syntyneet toimivan lihakarjatilan yhteyteen perheen harrastuksena.

– Hoidamme noin 200 nautaa ja 130 hehtaaria viljelyksiä päivittäin.

Se on päätyömme. Muut harrastukset hoidetaan siinä sivussa.

Kilkkilä ei tässä vaiheessa vahvista farmipäivien jatkoa.

– Totuus on, että tapahtumajärjestäjänä on vain kaksi pariskuntaa, minun ja Riitta-vaimon lisäksi mukana ovat Raija ja

Heikki Kömmistö. Näin pienelle tiimille tämä on iso ponnistus.

Jatkamme niin kauan, kun intoa ja kävijöitä riittää. Päätös seuraavista farmipäivistä tehdään, kun tilinpäätös on saatu valmiiksi, Kilkkilä miettii.

Kotieläinpihan ehdottomia vetonauloja kevään ja kesän ajan ovat eläinten perhetapahtumat.

– Tilalla nähtiin kahden eläinäidin synnytykset kesän korvalla.

Pienokaisia tekivät porot ja alpakat.

Harvinaisinta kilkkilässä ovat kuitenkin strutsit.

– Monet tulevat tänne kaukaakin niiden takia, sillä strutseja ei edelleenkään näe monessa paikassa Suomessa.

Työnäytökset kertovat paikallisen käsityötaidon runsaudesta.

Koskenniskalla asuva maanviljelijä Jouko Forstadius esitteli päreiden höyläystä.

– Päreitä kysytään kattotarpeiksi museokohteisiin ja uusvanhoihin rakennuksiin. Niistä tehdään kylttejä tai tarjoilualustoja, hän kertoo.

Kotimaiset puulajit sopivat päreen veistoon.

– Yleensä otan puun omasta metsästä.

Marja Niinipuu päätti opiskella rukilla ja värttinällä kehräämisen, kun halusi lankoja omien lampaiden villoista.

Langoille olisi varmasti kaupallista kysyntää?

– Ehkä, mutta aika ei riitä, koska perhe vie tällä hetkellä veronsa, Niinipuu sanoo.

Hän kehuu Kilkkilän alpakan villaa.

– Se on pehmeää ja sopii hyvin kehrättäväksi.

Lea ja Mirjam Forstadius esittelivät pajun punontaa.

– Teemme koreja ja koriste-esineitä. Materiaaliksi käy vuoden ikäinen, viljelty paju. Suorana ja vähäoksaisena se on luonnonpajua parempi punontaan, he kertovat.

Artesaani ja seppä Niko Hirsimäki toi Kilkkilään pajan, takomo Riimuraudan.

– Teen sepän perustuotteita, erikoisuuteena takoruusut.

Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten ruoka- ja yritysasiantuntija Hannele Veteli esitelmöi ruokahävikin pienentämisestä.

– Jokainen suomalainen heittää hukkaan keskimäärin 23 kiloa käyttökelpoista ruokaa vuodessa. Rahassa se on keskimäärin 125 euroa henkilöä kohti vuodessa.

Ratkaisu on vastuullisempi päiväysten tarkkailu sekä ylijäämäruoan käyttö muiden ruokien aineksina. Ylijäämää voisi myös pakastaa.

Esa Arvekari
esa.arvekari@itahame.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa IH Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 12,50 €) ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat