Uutiset

Hosumalla ei pääse pitkälle

Autoilu: Paavo Mäkisellä on ollut ajokortti jo 76 vuotta.

Paavo Mäkinen on säilyttänyt ajokoulutodistuksensa vuodelta 1942. Kuva: Nuutti Vihtilä

Tämän vuoden alussa tehdyssä Trafin tilastossa kerrottiin, että Heinolassa on yli 150 senioriautoilijaa, ja Lahdessa vastaava luku oli 115. Senioriautoilijoilla tarkoitetaan yli 75-vuotiasta henkilöauton ajokortin omaavaa ihmistä, ja Heinolassa heitä on poikkeuksellisen paljon.

Samainen tilasto kertoo, että Heinolasta löytyy myös 13 yli 90-vuotiasta autoilijaa, kun taas Lahdessa heitä on vain yksi. Paavo Mäkinen on yksi heinolalaisista yli 90-vuotiaista autokortillisista, ja hänellä on mittarissaan kunnioitettavat 94 ikävuotta.

– Menin autokouluun ja puukaasukurssille jo 17-vuotiaana, ja ajattelin, että pääsen armeijassa autojoukkoihin kun on korttikin hankittuna. Miehistä oli armeijassa niin kova puute, että jouduin sodassa rintamalle, ja autoporukat jäivät haaveeksi, Mäkinen muistelee.

Mäkisellä on ollut ajokortti yhteensä 76 vuotta, ja ajokokemusta on tullut, kun hän on ajanut sinä aikana ympäri Suomea.

– Ennen olin todella aktiivinen auton käyttäjä, kun töiden puolesta tuli ajettua vaikka missä. Olen ollut veteraanijärjestössä mukana 50 vuotta, ja viime vuosina olin myös veteraaniliitossa varapuheenjohtajana. Veteraaniliiton varsinainen puheenjohtaja asui Oulussa, ja minä hoitelin välillä hänen hommiaan, joten tuli ajeltua aika laajalla alueella. Pisin ajomatka taisi olla kun ajoin Ilomantsiin, liikealalla koko työuransa viettänyt Mäkinen kertoo.

Tällä hetkellä Mäkinen pitää taukoa autolla ajosta, mutta ajokortti on voimassa ensi vuoden syksyyn saakka. Ajotaito on edelleen komeasti hallussa.

– Autoilu on mennyt ihan sujuvasti, aivan kuin jokapäiväinen työ. Auto on nyt lainassa tyttärellä, mutta jos minulla olisi käytössäni lämmin autotalli, niin en olisi raaskinut lainata. Autolla olisi nytkin kiva pyörähtää kaupungilla, vaikka siinä on se vaara, että liikunta jää vähemmälle.

76 vuoden aikana on kerinnyt nähdä liikenteessä kaikenlaista, kuten esimerkiksi liikenteen sekä autoilun muutoksen.

– Ensimmäinen autoni oli Ford, joka oli vuosimallia 1936. Autot ovat muuttuneet valtavasti kun on tultu tähän päivään. Liikenne on muuttunut parempaan suuntaan, mutta kun se on voimistunut, niin myös heikkouksia on. Silta- ja tieremontit ovat sekoittaneet liikennettä, mutta se on vain hyvä asia kun korjataan, ennen kuin tapahtuu mitään onnettomuuksia. Meillä on kuitenkin yleisesti ottaen hyvä liikenne, Mäkinen tuumii.

Pitkän pätkän autokortillisena viettänyt Mäkinen tietää, että maltti on valttia autonratissa.

– Olen rauhallinen, enkä hosu turhaan, niin on vältytty kolareilta näiden vuosikymmenien aikana. Monesti ihan harmittaa, että tuolla valtateillä ajetaan kauhealla vauhdilla ja on olevinaan kiirettä, mutta sitten voi kuitenkin pysähtyä pitkäksi aikaa baariin kahville taukoa pitämään. Liikenteessä on aivan liikaa turhaa kiirettä.

Kokenut autoilija on nähnyt ja kokeillut useita eri autoja, mutta suosikkiauto löytyy läheltä.

– Tämä viimeisin autoni, eli Toyota, on ollut ehdottomasti paras. Siinä ei ole ollut pienintäkään vikaa, vaikka auto on toistakymmentä vuotta vanha. Siihen vaikuttaa varmasti se, että määräaikaishuollot on suoritettu aina ajallaan.

Mäkinen sai ajokorttinsa vuonna 1942, ja se on voimassa vielä reilun vuoden.

– En osaa sanoa, että meinaanko ottaa vielä auton käyttööni. Onhan sillä mukava ajaa, mutta lähimatkat voi hoitaa pienellä liikunnalla. Eihän sitä tiedä, vaikka vielä rupeaisin ajamaan, Mäkinen summaa.

Nuutti Vihtilä

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa IH Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 12,50 €) ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat