Uutiset

Vauhtia leppoisasta virrasta kanootin kyydissä

Melonta: Tainionvirran melontaretkelle voivat lähteä kaikentasoiset melojat.

Melontaretken opas Helena Kaartinen on kanootin ohjausvastuussa. Edessä meloo Marja Vehkasalo. Kuva: Roosa Pöyhtäri

Tainionvirran puut huojuvat leudossa tuulessa, kun kanootit työnnetään vesille Hartolan Koskenniskassa.

Hartolan Maa- ja Kotitalousnaisten lauantaina järjestämälle avoimelle melontaretkelle osallistui 15 henkilöä.

– Bongasimme tämän retken Facebookista, hartolalaiset Marika ja Varpu Saastamoinen kertovat.

Kosket ovat kuitenkin helppoja eikä niitä tarvitse pelätä, vaikka ne vähän jännitystä tarjoavatkin. Yrittäjä Matti Tikkanen

Retken vetovastuu on paikallisella retkeilypalveluja tarjoavalla Maahisen Muki ja Mela -yrityksellä. Yrittäjä Helena Kaartinen opastaa joukkoa sekä maalla että vedessä.

– Ei sitä kanoottia kovin helposti saa nurin, hän vakuuttaa ryhmälle ennen vesille lähtöä.

– Kun vesi virtaa kovaa, pistäkää vauhtia lisää älkääkä hannatko vastaan. Siinä voikin olla vaikka kivi ja sitten tulee pelastusreissu, hän muistuttaa.

Melontaretkelle osallistuminen ei vaadi kokemusta lajista. Tainionvirta on Kaartisen mukaan sen verran leppoisasti virtaava joki, että kaikentasoiset melojat pärjäävät.

Kanootit ovat Kaartisen mukaan kajakkeja helpompia kulkuvälineitä. Kajakit ovat nimittäin huterampia.

– Tällä ei tehdä eskimokäännöstä, hän sanoo.

Eskimokäännöksellä tarkoitetaan käännöstä, jossa meloja keikauttaa ylösalaisin kellahtaneen kajakin oikeinpäin istuen samalla itse paikoillaan.

Ryhmä lähtee liikkeelle Kaartisen ohjeiden saattelemana. Kyytiin pitää nousta matalana eikä turhan kovalla vauhdilla, jotta kanootti ei keikahda. Oikeaoppinen melonta-asento on tärkeä.

– Ottakaa toisella kädellä kiinni melan kahvasta, toisella lavan tuntumasta. Niin vetoon saa voimaa, Kaartinen opastaa.

Kanootissa takana istuva meloja on ohjausvastuussa. Kyytiin mahtuu kahdesta kolmeen henkilöä.

Tainionvirralla on mahdollista tehdä monen pituisia retkiä. Lauantain melontaretkellä tähdättiin Koskenniemeen, jonne on Koskenniskalta noin tunnin matka. Alavirtaan tarpeeksi kauan melova päätyy lopulta Sysmään, jonne matka taittuu päivässä tai parissa. Pieni jännitystekijä matkalla ovat Tainionvirran kosket, joita lasketellaan alas.

– Matkalla Sysmään vastaan tulee seitsemän koskea. Kosket ovat kuitenkin helppoja eikä niitä tarvitse pelätä, vaikka ne vähän jännitystä tarjoavatkin, Maahisen Mukin ja Melan toinen yrittäjä Matti Tikkanen kertoo.

Vastavirtaan melominen on sen verran raskasta puuhaa, että Tikkanen noutaa melontaretkeläiset autolla Koskenniemestä takaisin lähtöpaikalle.

Melontakausi ulottuu keväästä syksyyn. Ensimmäiset melojat ovat uskaltautuneet vesille huhti–toukokuussa. Tikkanen kertoo, että melontaretkiä järjestetään lokakuuhun asti. Periaatteessa mahdollista on kuitenkin meloa aina kun jäät eivät sitä estä.

Tikkanen on huomannut, että melonnan suosio on ajan mittaan kasvanut. Lämmin kesä on ollut retkeilypalveluja tarjoaville yrittäjille kiireinen.

– Jalkapallon MM-kisojen aikaan oli aika hiljaista. Sen jälkeen kiirettä onkin sitten pitänyt, Tikkanen sanoo.

Roosa Pöyhtäri

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa IH Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 12,50 €) ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat