Uutiset

Hartolan perä- kuusikossa sinnittelee kestohitti

Kumun Eräilta hätyyttää vuodesta toiseen tuhanen kävijän rajaa. Vetonauloina rosvopaisti ja aidot ihmiset.

Hartolan Kumun korpeen, sankkojen kuusten keskelle luotiin muutaman ennakkoluulottoman uskalikon toimesta rosvonpaistijuhla.

Nyt, 36 vuoden jälkeen eväät ovat samat, mutta pöytäseurue on kasvanut muutamista kymmenistä yli tuhanteen kävijään.

Mikä on muuttunut?

– Ei juuri mikään. Syödään, juodaan, tapaillaan tuttuja ja lopuksi tanssitaan, miettii kylätoimikunnan puheenjohtaja Hannu Heinonen, jonka kunniatehtävä on osallistua rosvopaistin tekoon yövalvomista myöten.

Monen mielestä eräjuhlan suosion salaisuus piilee juuri autenttisuuudessa. Tapahtumaa ei voi kutsua enää hartolalaisten keskinäiseksi juhlaksi, väkeä tulee pitkin eteläistä Suomea, kauimmaiset ulkomailta.

Kaupunkilaisiin purevaa teemaa voi kuvailla kahdella sanalla, karu metsäromantiikka.

– Kun kököttää mökillä pitkään, alkaa kaivata muiden seuraa. Tuhannen ihmisen juhla on aika raju kokemus näin yhtäikkiä keskellä korpea. Myös kolmatta vuorokautta maakuopassa kypsennetty paisti kiinnosti, luettelee Espoosta saapunut Mikko Jakobsson.

Jakobssonit arvelevat että eräillassa on kolme kovaa.

– Maanläheinen ruoka, ihmiset ja aitous. Niiden avulla tapahtuma erottuu muista.

Havainto ei ole väärä.

– Vältämme teollisesti valmistettuja aineksia.

Tämä pätee niin ruokaan, kuin metsään rakennettuun infraan.

– Olemme tehneet viitoituksia, katoksia, kukkaistutuksia, portteja, pöytiä ja muita rakennelmia. Niissä on pyritty käyttämään ainoastaan puuta, kiveä ja muita lähiluonnosta löytyviä materiaaleja, kertoo alusta asti juhlaa järjestämässä ollut, nyt järjestyksenvalvojana ja liikenteen ohjaajana toiminut Antero Laine.

Hartolassa yli 50 vuotta sitten syntynyt, työuran Ruosissa tehnyt Karina Törnvall tuli eräiltaan ensi kertaa.

– Hartolaan tultuani yllätyin, kun entisen kotitaloni tienoille oli noussut kerrostaloja. Kehitystä on siis tapahtunut.

Metsäjuhlassa aika sen sijaan näytti pysähtyneen.

– Täällä on vielä aitoa yhteisöllisyyttä. Ruotsissa ollessani Hartola ehti muuttua kuningaskunnaksi. Se sopii, mutta olisi kotoisampaa, jos saman tien olisi myös siirrytty puhumaan ruotsia.

Törnvall ja hänen kanssaan juhlaan tullut Vuokko Heikkilä kehuivat rosvopaistia.

– Possusta ja karitsasta tehty paisti säväyttää. Se on ruokaa, jota harvoin saa. Annoskin oli kohdallaan, kun teki työtä saada lautanen tyhjäksi, Heikkilä kommentoi.

Antimista on kiittäminen kylätoimikunnan jäseniä, jotka pitävät keittiökomennusta kunniatehtävänä.

– Ensimmäisten paistien kanssa harjoiteltiin reilut 30 vuotta sitten, mutta nyt tämä alkaa onnistumaan, toteaa Liisa Kaivola.

Taitolaji on myös rakovalkeiden polttaminen. Tehtävä on uskottu Kalevi Visalle ja Harri Taarille.

– Onneksi palovaroitukset loppuivat tuli sade juhlan alle. Tulta vahditaan, samoin yleisön pysymistä turva-aitojen ulkopuolella, Taari sanoo.

Esa Arvekari
esa.arvekari@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat