Uutiset

"Metsätaito vei heti mennessään"

Antti Alho valittiin metsäurheiluliiton puheenjohtajaksi kevättalvella.

Suomen metsäurheiluliiton puheenjohtaja Antti Alho kilpaili viime viikolla metsätaitokisoissa Joutsassa. Kuva: Anna Onali-Ovaska

On tiettyjä ikuisuuskysymyksiä, joihin on vaikea löytää yhtä oikeaa vastausta. Metsäalalla sellaisia ovat tasaikäismetsänkasvatus ja metsän jatkuva kasvatus. Näistä tasaikäismetsänkasvatus johtaa avohakkuuseen, jatkuvassa kasvatuksessa avohakkuita ei tehdä. Kummallekin löytyy vannoutuneet kannattajansa, ja välillä väittelyä käydään kovin syvistä poteroista.

– Jokainen metsänomistaja tekee ratkaisut omien arvojensa mukaan, sanoo Antti Alho rauhallisesti.

Alho tarkastelee aihepiiriä kahdesta vinkkelistä. Hän työskentelee metsänhoitoyhdistys Uusimaan palveluksessa Mäntsälässä. Töissä neuvottelut hakkuutavoista ovat perusarkea. Työn lisäksi metsä kuuluu vahvasti Alhon vapaa-aikaan: hänet valittiin kevättalvella Suomen metsäurheiluliiton puheenjohtajaksi.

Ennen poistettiin isoimmat puut

Alholla on tietysti oma näkemyksensä parhaasta hakkuutavasta, mutta pohdiskelevana ihmisenä hän välttää tuomasta mielipidettään voimakkaasti esille. Sen sijaan hän pohjustaa aihetta kertomalla taustatietoa.

– Aluksi Suomessa hoidettiin metsää harsimalla, mikä tarkoitti sitä että isot puut kaadettiin ja pienet jätettiin kasvamaan. 1950-luvulta alkaen käyttöön tuli saksalainen alaharvennus, joka tarkoittaa heikkojen ja huonojen puiden poistamista valtapuiden alta.

Alaharvennus on yhä vallitseva käytäntö metsänhoidossa. Nykyään metsäalalla painotetaan, että metsälle saadaan paras tuotto kun raivaukset hoidetaan ajoissa ja säännöllisesti. Jatkuvan kasvatuksen menetelmä eli eri-ikäisten puiden kasvatus ja poimintahakkuut ovat ainakin vielä marginaalisia toimintatapoja. Jos stereotypioihin on uskominen, jatkuva kasvatus liitetään luonnonsuojeluun ja tasaikäismetsänkasvatus tehokkaaseen metsätalouteen.

Leimaus herättää tunteita

Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että kaadettavien puiden merkitseminen eli leimaus herättää ihmisissä yhä tunteita. Metsänhoitoyhdistykset järjestävät vuosittain lukuisia metsätaitokisoja, joissa leimaus on metsänomistajien sarjassa yksi tehtävistä.

Ammattilaisten kisoissa leimausta ei sen sijaan ole, ja se on Antti Alhon mielestä hyvä asia.

– Leimaus on mielipidekysymys. Kuka voi sanoa yksiselitteisesti mitkä puut pitää kaataa, jos vierekkäiset puut ovat laadullisesti samanlaisia. Ammattilaisten kilpailussa kaikki tehtävät perustuvat tarkkoihin mittauksiin.

Metsätaitokisoissa kilpailijat kiertävät radan, jossa maastoon on sijoitettu 12 eri tehtävärastia. Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi puun pituuden, metsätyypin ja runkoluvun arviointi. Taitosarjassa tämä riittää, mutta yleisessä sarjassa kilpailijat pääsevät lisäksi hikoilemaan oikein kunnolla: kesällä suunnistaen, talvella hiihtäen. Vikkelimmät kartuttavat pistetiliään eniten.

Nelikymppinen on vielä nuori

Antti Alho osallistui metsätaitokisoihin ensimmäistä kertaa 11 vuotta sitten Harjun oppimiskeskuksessa Virolahdella. Hän ihastui lajiin kertaheitolla ja neljän vuoden kuluttua ensimmäisestä kisastaan hän toimi jo ratamestarina.

Metsätaitokisoissa 30-vuotias Alho edustaa kaikkein nuorinta polvea. Itse asiassa lajin parissa nelikymppisetkin lasketaan nuoriksi. Esimerkiksi viime viikolla Joutsassa pidetyissä metsätaitokisoissa kilpailijoiden keski-ikä oli pitkälti yli 60 vuotta. Keski-iän nousu on toisaalta luonnollista, toisaalta ei. Metsäyhtiöt kannustavat työntekijöitään osallistumaan kisoihin työajalla, mutta silti työikäisten rivit ovat harvat.

Mikä on lajin tulevaisuus, kun nuoria on niin hankala saada mukaan?

– Luulen, että kymmenen vuoden sisällä metsänomistajien ja ammattilaisten sarjat on yhdistettävä, jos osallistujamäärät putoavat rajusti, Alho pohtii.

Kuka

Antti Alho

Suomen metsäurheiluliiton puheenjohtaja.

Valmistunut metsätalousinsinööriksi (amk) Kotkasta ja metsäluonnonhoitajaksi Hyvinkäältä.

Asuu Hyvinkäällä, kotoisin Nurmijärveltä.

Aloitti metsätaitoilun 11 vuotta sitten. Kilpailee viikonloppuna ammattilaisille tarkoitetuissa metsätaidon SM-kisoissa Taivalkoskella ja Pudasjärvellä.

Harrastaa joulukuusten kasvatusta. Hyvän joulukuusen kasvatus edellyttää puun latvan leikkaamista vuosittain. Pitkän tähtäimen tavoitteena on 3 000 kuusen viljelmä.

Intohimoinen saunoja, on rakentanut itse savusaunan. Veistää parhaillaan moottorisahalla kodan runkoa, jonka puut on itse kaatanut ja kuorinut.

Fiilistelee yhä entistä opiskelukaupunkiaan Kotkaa. Kaupungissa käydessään lenkkeilee mielellään Kymijoen rannoilla.

Anna Onali-Ovaska
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat