Uutiset

Työstä ihmisten parissa jäi kiitollinen tunne

Heinolan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Simo-Pekka Rantala viettää läksiäisiään sunnuntaina.

Heinolan kirkkopuisto on käynyt kirkkoherra Simo-Pekka Rantalalle hyvin tutuksi. Taustalla Vanha pappila. Kuva: Ari Viuhko

Heinolan seurakunnan kirkkoherra Simo-Pekka Rantala puhdistaa jo työpöytäänsä. Rantala jää eläkkeelle joulukuun alussa, mutta lääninrovastin tehtävää lukuun ottamatta kirkkoherran työt päättyvät ensi viikolla.

– Läksiäiset vietetään tänä viikonloppuna, ensi viikon torstaina on viimeinen työpäivä, ja siitä alkaa vuosiloma. Syksyn ajan kirkkoherran sijaisena toimii Pia Särkelä, ja uusi kirkkoherra Janne Hatakka aloittaa 1. joulukuuta, kertoo Rantala.

Varsinaista lähtösaarnaa Rantala ei pidä, mutta puhuu seurakuntalaisille sunnuntaina sekä Lahden Gospelkuoron konsertissa Heinolan kirkossa että lähtökahveilla kirkonkylän seurakuntatalossa, jossa hän aikoinaan aloitti papin työt.

– Kohta 38 vuotta olen ollut pappina, 33 vuotta siitä Heinolassa. Aika nopeasti ovat nämä vuodet menneet, kun taaksepäin katselee.

Papin työ on todella rikasta ja monipuolista, joskus raskastakin, mutta kyllä päällimmäiseksi jää kiitollisuus siitä, että olen joskus tällaisen kutsumuksen saanut. Heinolan kirkkoherra Simo-Pekka Rantala

Pitkään nuorisopappina

Rantala aloitti papinuransa Heinolan maaseurakunnan virallisena apulaisena vuosina 1981–1982, siirtyi välillä viideksi vuodeksi Myllykoskelle, ja palasi Heinolaan kaupunkiseurakunnan kappalaiseksi vuonna 1988.

– Ensimmäiset 15 vuotta olin nuorisopappina, ja tietyllä tavalla kaiholla ajattelen niitä rippikouluja ja nuorten kanssa touhuamista. Se oli sitä nuoruuden aikaa itselläkin, että jaksoi.

Nuorisopappeuden jälkeen Rantalan työ on painottunut yhä enemmän hallintoon. Vuodesta 1996 lähtien hän on toiminut ensin kaupunkiseurakunnan, sitten yhdistyneen Heinolan seurakunnan kirkkoherrana ja vuodesta 2008 myös Heinolan rovastikunnan lääninrovastina.

Sunnuntain kirkkopyhän teema, kiitollisuus, osuu hyvin myös Rantalan omiin tuntemuksiin. Heinolassa on ollut hyvä tehdä työtä, mistä kuuluu kiitos sekä hyville työkavereille että seurakuntalaisille.

– Minä lähden kiitollisena eläkkeelle. Olen saanut palvella pappina 38 vuotta ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut tällaista työtä tehdä, kohdata erilaisia ihmisiä, olla ihmisten parissa ja käydä ihmisten kodeissa. Papin työ on todella rikasta ja monipuolista, joskus raskastakin, mutta kyllä päällimmäiseksi jää kiitollisuus siitä, että olen joskus tällaisen kutsumuksen saanut.

Muutosten aikaa

Rantalan kirkkoherrakausi on ollut hallinnollisten muutosten aikaa. Vuonna 1997 Heinolan kaksi seurakuntaa muodostivat seurakuntayhtymän, ja vuonna 2007 ne yhdistyivät yhdeksi seurakunnaksi..

– Kun minä aloitin kirkkoherrana, Heinolan rovastikunnassa oli kahdeksan seurakuntaa, ensi vuoden alussa enää kolme.

Kirkkohallitus on myös esittänyt koko Päijät-Hämeen siirtämistä Mikkelin hiippakuntaan. Tapahtui siirto tai ei, yhdistetään Heinolan pieni rovastikunta luultavasti Hollolan rovastikuntaan tai Mikkelin tuomiorovastikuntaan.

Heinolan seurakunnallinen elämä on silti säilynyt vakaana, kuten Rantalan mukaan pitääkin. Rakenteelliset muutokset eivät saa liikaa vaikuttaa toimintaan, koska ihmiset tarvitsevat aina myös hengellisen lähiyhteisönsä.

– Meillä on hyvää työvoimaa ja laadukasta toimintaa kaikenikäisille, ja asiat sujuvat hyvin.

Murheena kiinteistöt

Huolta seurakunnalle tuottavat lähinnä kiinteistöt kuten seurakuntakeskus, leirikeskus ja Pitäjänkirkko.

Rantala epäilee, voidaanko Harjukadun seurakuntakeskusta enää korjata sellaiseen kuntoon, että se voitaisiin taas ottaa käyttöön: Seurakunnan on aktiivisesti etsittävä muita ratkaisuja, sillä vaikka Lampikadun väistötiloissa on hyvät toimistotilat, isot kokoontumistilat puuttuvat.

Seurakunnan suuremman kirkon, Pitäjänkirkon, ongelmina ovat rakenteiden lahovauriot ja pian satavuotiaat urut.

– Pitäjänkirkon urut ovat erittäin vanhat, ja niiden haaste on, pystytäänkö niitä enää korjaamaan toimivaan kuntoon vai pitääkö kirkkoon hankkia jokin sivusoitin.

Rantala luottaa kuitenkin vahvasti siihen, että seurakunnasta löytyy osaamista myös kiinteistöongelmien ratkaisemiseen.

Päivä kerrallaan

Joulukuussa Rantala jättää virkansa, mutta ei seurakuntaa. Papin tehtävistä hän aikoo kuitenkin pitää taukoa ainakin ensi talven, olla hetken oikeasti eläkkeellä ja miettiä, mitä haluaisi harrastaa. Kesällä tuli ostettua uusi kamera, vapaaehtoistyö kiinnostaa, ja perheellekin jää jatkossa enemmän aikaa.

– Kaikki lapset perheineen asuvat Heinolassa, ja lapsenlapsia on sen verran, että heidän kanssaan tulee varmasti touhuttua viikoittain kaikenlaista.

Liikaa hän ei silti tulevaa suunnittele, vaan ottaa päivän kerrallaan.

– Minä olen sen verran papin työssä oppinut elämän realiteetteja, että minun ensimmäinen tavoitteeni on elää se ensimmäinen eläkepäivä.

Kuka?

Simo-Pekka Rantala

Syntynyt Kotkassa 22. elokuuta 1955.

Perheeseen kuuluu vaimo, kolme lasta ja kuusi lastenlasta.

Vihittiin papiksi vuonna 1980.

Heinolan maaseurakunnan virallinen apulainen vuosina 1981–1982.

Heinolan kaupunkiseurakunnan kappalainen vuosina 1988–1995 ja kirkkoherra vuosina 1996–2006.

Heinolan seurakunnan kirkkoherra vuodesta 2007.

Heinolan rovastikunnan lääninrovasti vuodesta 2008.

Jää eläkkeelle joulukuun alussa. Läksiäiskonsertti järjestetään huomenna sunnuntaina kello 14 Heinolan kirkossa ja lähtökahvit kello 16 kirkonkylän seurakuntatalossa.

Ari Viuhko
ari.viuhko@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat