Uutiset

Suomessa mennään kohti puuhapalstoja

Metsien omistus päätyy yhä harvempien käsiin. Samalla metsien pirstaloituminen jatkuu.

Metsien omistus päätyy Suomessa yhä harvempien käsiin. Samalla metsien pirstaloituminen jatkuu entistä pienempiin tilakokoihin. Keski-Euroopan tilanne alkaa näkyä Suomessakin: kaikki omistajat eivät edes tiedä, missä heidän metsäpalstansa on.

– Metsätilat ovat pienentyneet, maatilat kasvaneet, metsäasiantuntija Aaro Möller Metsä Groupista kertoi Taipaleen yhteismetsän osakkaiden metsäretkipäivässä Heinolassa.

Tiistain metsäretkipäivässä noin kymmenen hehtaarin metsätiloista puhuttiin puuhapalstoina.

Itä-Hämeen alueella on yli satavuotiaita yhteismetsiä. Taipaleen yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Timo Niemi

Kun metsänomistaja kuolee, omaisuus siirtyy kuolinpesälle. Mitä useampi osakas kuolinpesässä on, sitä enemmän siihen vaikuttavat ihmissuhteet.

– Metsä voi jäädä vajaalle hoidolle tai kokonaan hoitamatta, yksi osakkaista totesi nokipannukahvin äärellä.

Taipaleen yhteismetsän osakas, Vesivehmaalla Asikkalassa asuva maa- ja metsätieteiden tohtori Päivi Mäkiranta pitää yhteismetsää hyvänä vaihtoehtona kuolinpesälle.

– Yhteismetsässä on enemmistöpäätös, kuolinpesässä kaikkien pitää olla samaa mieltä. Yhteismetsässä päätöksenteko on jouhevaa. Siinä on myös omat veroetunsa, kun yhteismetsä myy puita, hän sanoo.

Suomessa on paljon paikallisia, vuosikymmeniä toimineita yksityisten ihmisten omistamia yhteismetsiä.

Taipaleen yhteismetsä Heinolassa perustettiin vuonna 1990. Sen 22 osakasta omistaa yhteensä noin 700 hehtaaria metsää.

– Olemme aika nuori yhteismetsä. Itä-Hämeen alueella on yli satavuotiaita yhteismetsiä. Sodan jälkeen niitä perustettiin asutustilojen lisämaaksi niin Itä-Hämeessä kuin muuallakin Suomessa, Taipaleen yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Timo Niemi kertoo.

Myöhemmin myös metsäyhtiöt ja metsänhoitoyhdistykset ovat perustaneet yhteismetsiä.

Niemi kertoo, että Taipaleen yhteismetsässä kukaan osakas ei ole täysin passiivinen.

– Suurin osa on jollain tavalla metsässä kiinni. Monella on kiinteä suhde metsään ja he ovat kiinnostuneita metsänomistuksesta, hän sanoo.

Yleisellä tasolla Niemi pitää ihmisten vieraantumista metsästä huolestuttavana.

– Toivoisin, että ihmiset olisivat edes jollain lailla kiinni metsässä, hän sanoo.

Päivi Mäkirannan vanhemmat ovat olleet metsätilallisia ja liittyneet Taipaleen yhteismetsään heti kun se perustettiin. Mäkiranta näki pienestä pitäen isänsä hoitavan metsää.

– Noin kymmenen vuotta sitten tehtiin metsätilan sukupolvenvaihdos, ja sitä kautta tulin itse tähän, hän kertoi.

Mäkiranta pitää metsäretkipäivää hyvänä foorumina osakkaalle.

– Tapaa kaltaisiaan ja saa metsäalasta vähän laajempaa tietoa. Hoitokunnan jäsenenä saa myös tietää senhetkisen puun hinnan mikä muuten jäisi ehkä saamatta. Samalla tulee verkostoitua, hän listaa.

Metsää ei istuteta eikä sitä raivata itseä varten. Hyöty tulee seuraavalle sukupolvelle.

– Metsätalous on opettanut, että emme elä täällä vain itseämme varten. Samanlaista ajattelua toivoisin yhteiskuntaan laajemmaltikin, Mäkiranta sanoo.

Yhteismetsä

Ensimmäiset yhteismetsät 1800-luvun lopulla

Yhteismetsiä on perustettu Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen.

Vuoden 2017 alussa Suomessa oli 386 yhteismetsää.

Niiden kokonaispinta-ala on lähes 700 000 hehtaaria.

Yhteismetsissä on noin 25 000 osakasta.

Yhteismetsälain mukaan yhteismetsää on käytettävä ensisijaisesti kestävän metsätalouden harjoittamiseen.

Lähde: Metsäkeskus

Taina Kivijärvi
taina.kivijarvi@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat