Uutiset

"Ihmiset saattavat ihmetellä pulla kädessä, missä tarjottimet ja lautaset ovat"

Karoliinan Kestikievarissa pöytiintarjoilu on tärkeä osa konseptia. Välillä se hämmentää itsepalveluun tottuneita suomalaisia.

Kondiittori Pirjo Soilu on luotsannut yritystään samalla koseptilla 20 vuotta. Karoliinan Kestikievarin kivijalkoja ovat itse tehdyt leivonnaiset ja korkeatasoinen palvelu. Kuva: Anna Onali-Ovaska

Suomalaiset ovat tottuneet toimimaan taukopaikoilla ja kahviloissa omin päin. Itsepalvelu on niin vahva normi, että ensikertalaiset ovat usein hämmästyneitä saapuessaan Karoliinan Kestikievariin.

– Ihmiset saattavat ihmetellä pulla kädessä, missä tarjottimet ja lautaset ovat. Asiakkaat eivät ole tottuneet pöytiintarjoiluun, mutta meille se on tärkeä osa konseptia. Täällä tarjoillaan pöytiin niin kauan kuin minä olen johdossa, sanoo Karoliinan Kestikievarin perustaja ja yrittäjä Pirjo Soilu.

Korkeatasoisen palvelun lisäksi Soilu luottaa itse tehtyihin leivonnaisiin. Karoliinassa ei ole koskaan nähty raakapakasteita – eikä nähdä.

– Mieluummin myyn ei-oota kuin oikaisen tässä kohtaa.

Karoliinan Kestikievari, alun perin Karoliinan Kahvimylly, täyttää marraskuun alussa 20 vuotta. Soilu ei ole juossut trendien perässä, vaan on luotsannut yritystään koko ajan samalla konseptilla.

Yrityksen perustamisvuonna 1998 suomalainen kahvilakulttuuri oli tyystin toisenlaista kuin nykyään. Varsinkin maalla ihmiset tapasivat ystäviä ja sukulaisia toistensa kodeissa. Tuolloin kahvilakulttuuri oli lapsenkengissä myös pienemmissä kaupungeissa. Jyväskylässä oli suurin piirtein pelkkä Elonen.

– Epäilijöitä riitti, kun ilmoitin että perustan Joutsan Angesselkään kahvilan. Yleinen ajatus taisi olla, että kahvilani on vuoden kuluttua nurin.

Vaan toisin kävi. Jo ensimmäinen kesä osoitti, että omaperäinen paikka tulisi pärjäämään. Kahvilan perustaminen oli uskaliasta, mutta ei uhkarohkeaa: Soilu rakensi kahvilan omakotitalon malliseksi. Hän ajatteli, että jos kaikki menisi pieleen hän voisi muuttaa kahvilan omaksi kodikseen.

Pirjo Soilusta ei tullut leipuria ja yrittäjää sattumalta. Joutsalaisen maalaistalon tytär lähti au pairiksi Saksaan, jossa tapahtui se klassinen: Soilu kohtasi miehen, meni naimisiin ja jäi maahan.

– Haaveilin tuohon aikaan kotitalousopettajan ammatista, mutta asuinpaikkakunnalla ei ollut mahdollista opiskella alaa. Siksi aloitin opinnot konditoriassa oppisopimuksella.

Oppisopimus on Saksassa yleinen tapa suorittaa ammattiopinnot. Soilu perehtyi leivontaan pienessä perheyrityksessä ja jatkoi työuraansa eri konditorioissa. Vierähti 15 vuotta, joiden aikana Soilu perusti Saksaan oman kahvilan. Samalla perheeseen syntyi kolme lasta.

Kun lasten oli aika mennä kouluun, piti tehdä ratkaisuja. Soilu halusi takaisin Suomeen ja asuinpaikaksi valikoitui Joutsa, koska paikkakunnalla oli hyvät tukiverkostot. Lapset pääsivät pieneen Angesselän kyläkouluun.

Ensimmäiset kymmenen vuotta Karoliinassa sujuivat nousukiidossa, mutta sitten kaikki muuttui. Nelostien remontti katkaisi suoran yhteyden kahvilaan ja asiakkaat piti ohjata sinne rinnakkaistietä pitkin. Soratietä joutui ajamaan muutaman kilometrin, jos mieli päästä perille. Vakiintuneesta asemasta ja hyvästä maineesta huolimatta kahvilan kävijämäärät vähenivät radikaalisti. Muutaman talven Soilu pyöritti paikkaa puoliteholla: kesät auki joka päivä, talvella vain muutamana päivänä viikossa.

Käänne tapahtui vuonna 2014. Pertti ja Markku Liias perustivat Leivonmäen liikekiinteistöön juustolan, ja pyysivät Soilua liikekumppanikseen.

– Minua oli kysytty moneen paikkaan, mutta olin aika skeptinen. Vaati uskallusta muuttaa kahvila pois idyllisestä puutalosta.

Nyt muutama vuosi jälkeenpäin voi sanoa, että siirto oli onnistunut. Kestikievari työllistää vakituisesti kuusi, kesällä jopa kymmenen ihmistä. Angesselkään jäänyttä vanhaa Karoliinan kiinteistöä remontoidaan parhaillaan Soilun kodiksi.

Joutsassa Pirjo Soilu tunnetaan innokkaana urheilijana. Talvisin hänet tapaa usein hiihtoladulta, kesäisin lenkkipoluilta. Soilu treenaa usein 13-vuotiaan kuopuksensa kanssa. Hän pyrkii juoksemaan vuosittain vähintään puolimaratonin. Täysiä matkoja takana on viisi ja ennätys on 3 tuntia 50 minuuttia.

– Sanotaan, että lenkille ei pitäisi lähteä väsyneenä. Mutta minulle urheilu on tärkeää. Lenkillä pystyn irrottautumaan töistä, Soilu tuumaa.

Anna Onali-Ovaska
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista Heinolan Citymarketin tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa IH VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sekä ESS.fi -verkkopalvelun maksulliset sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat