Uutiset

Kodin vanhat tekstiilit kertovat paikallista historiaa – Salla Wahlmanin tallennustyöhön voi tutustua näyttelyssä Pertunmaalla

Pertunmaalainen Salla Wahlman on tallentanut yli 300 kodin tekstiilien mallia sadan vuoden ajalta.

Uusin lisäys Salla Wahlmanin kokoamaan näyttelyyn on Hartosenpäässä kyläkauppiaan toimineen Hannu Virtasen valmistama pöytäliina. Wahlman arvioi, että mallin perusteella liina on kudottu kangaspuilla 1940-luvulla. Taustalla Wahlmanin isoäidin kutoman kapiomaton näköiskappale. Kuva: Sari Asikainen

Kaikki alkoi Salla Wahlmanin isoäidin 1950-luvulla Wahlmanin äidille kapioiksi kutomasta suuresta villamatosta.

Wahlmanin päätökseen ryhtyä tallentamaan vanhoja kodintekstiilien malleja vaikutti tosin muutama muukin seikka: pitkä ura kädentaitojen opettajana ja ennen kaikkea huoli siitä, että sukupolvien vaihtuessa kansanperinne alkaisi kadota.

Wahlman sai työlleen kulttuuriapurahan, ja niin tallennustyö alkoi elokuussa 2018 Pertunmaalla ja Mäntyharjussa.

– Olen tallentanut malleja yli 300 kappaletta yhteensä 36 taloudesta, Wahlman kertoo urakastaan.

Satojen tekstiilien tiedot on tallennettu sähköisesti, ja ne on myös valokuvattu ja skannattu. Osasta tekstiilejä Wahlman on tulostanut luonnollisen kokoiset värikopiot, joista voi nähdä esimerkiksi kankaan rakenteen langan tarkkuudella.

Wahlman on tallentanut tekstiilimallit luonnollisessa koossa. Malleista erottuvat selvästi muun muassa lankojen tiheydet. Kuva: Sari Asikainen

Näyttely Pertunmaalla

Wahlmanin työn tuloksiin voi parhaillaan tutustua Kotien vanhat tekstiilit -näyttelyssä Pertunmaan kunnanvirastolla. Näyttelyssä on nähtävillä paperitulosteiden lisäksi vanhojen mallien mukaan tehtyjä näköiskappaleita ja myös aitoja vanhoja tekstiilejä.

Vanhin näyttelyn tekstiileistä on 1890-luvulta peräisin oleva lenkkitekniikalla kudottu ryijy. Ryijy on peräisin Mäntyharjun Kousan kylästä, ja on valmistettu aikanaan myötäjäislahjaksi.

– Erikoisen mallin alkuperästä ei ole tietoa. Ryijyn nykyiset omistajat Tuula ja Jukka Leikkonen ovat myös yrittäneet sitä etsiä, mutta tuloksetta, Wahlman kertoo.

Näyttelyn vanhin tekstiili on Mäntyharjun Kousan kylässä 1890-luvulla kudottu ryijy. Kuva: Sari Asikainen

Paitsi tekstiilien malleja, on Wahlman tallentanut myös tekstiilien omistajien tarinoita niin itse tekstiileistä kuin niiden tekijöistäkin. Alkuperät ovat kiehtovia: on tarinoita esimerkiksi kutomokouluista, Häkkälän kestikievarista ja Venäjän vallankumouksen jaloista Anttolan hoviin asettuneen ruhtinasperheen palveluksessa työskennelleestä nuoresta naisesta.

– Tarinat ovat hyvin tärkeitä. Niiden tallentaminen on ollut paikallisen kansanperinteen tallentamista, Wahlman sanoo.

Muutos näkyy

Tekstiilinäyttely valottaa oivasti kodintekstiilien muutoksen. 1900–1920-luvuilla suosittiin kansallisromanttisia ja jugend-aiheita. Runsaasti työtä vaatineet valko- ja leikekirjonta oli muodissa 1930-luvulle saakka.

– Lisäksi usein myös langat valmistettiin itse, Wahlman kertoo.

1930–1940-luvuilla kodintekstiileissä yleistyivät puolestaan funktionalismi ja kulmikkaat kuvioaiheet.

Sodan jälkeen pellavaa lukuun ottamatta tekstiilien materiaaleja oli huonosti saatavilla, mutta kekseliäimmät onnistuivat saamaan materiaaleja vaihtokauppaa käymällä.

– Kuulin esimerkiksi tarinan poliisista, joka onnistui saamaan kotitilan naisille värikkäitä lankoja Helsingin satamaan saapuvista laivoista vaihtamalla ne sianlihaan, Wahlman kertoo.

Myös puuvilla oli sodan jälkeen kallista, ja sitä korvasi havupuusta valmistettu muuntokuitu silla. Silkkiä muistuttavasta sillalangasta valmistettiin muun muassa juhlavia pöytäliinoja.

– Rakenne vastaa aika hyvin viskoosia, Wahlman kuvailee.

Kallista puuvillaa korvasi 1940-1950-luvuilla viskoosia muistuttava muuntokuitu silla. Sillalangan valmistettiin havupuusta. Kuva: Sari Asikainen

1970-luvullakin käsin tehtyjen tekstiilien eteen nähtiin vielä paljon vaivaa. Raanujen ja kuultokudosten kulta-aika muistetaan myös vahvoista väreistään.

1980-luvulta näyttelyssä on esillä niin sanottu laiskanryijy, joka syntyi nopeasti. Se kertoo ajan muutoksesta – aikaa käsitöille ei enää ollut entiseen tapaan.

Arvostus nousuun

Wahlman toivoo vanhojen tekstiilien arvostuksen nousevan.

– En halua vain tallentaa vanhoja tekstiilejä vaan toivon, että mallit lähtisivät uudelleen elämään.

Wahlman kehottaakin tallentamaan vanhoja tekstiilejä esimerkiksi valokuvaamalla ja haastattelemalla vanhempia ihmisiä, jotka vielä muistavat tekstiileihin liittyviä asioita ja tarinoita.

– Tarina muodostuu jo siitä, että tiedetään kuka, milloin ja missä tekstiilin on tehnyt. Samalla tulee tallennettua perheen omaa historiaa. Vanhoja tekstiilejä voisi ottaa myös käyttöön, jolloin myös nuoret voisivat kiinnostua niistä, Wahlman lisää.

Salla Wahlman tutkii Hannu Virtasen taidokkaasti kutomaa pöytäliinaa. Kuva: Sari Asikainen

Käsin tekemisen taitoa pidettiin vuosikymmeniä sitten arvokkaana, eikä taitojen siirtyminen eteenpäin ole vieläkään täysin hävinnyt. Monet myös haluavat oppia edelleen.

– Esimerkiksi Mäntyharjun kansalaisopistossa on tällä hetkellä liki 40 kankaankutojaa. Kudontaharrastus elää vielä siellä, missä sitä on mahdollista harrastaa, Wahlman kertoo.

Wahlman on tallentanut palon yli satavuotiaita tekstiilejä. Se tuntuu käsittämättömältä nyt, kun tekstiileistä on tullut liki kertakäyttötavaraa. Vanhoista ajoista olisikin Wahlmanin mielestä opittavaa.

– Jos vanhaan tekstiiliin on tullut reikiä tai tahroja, voi ehjiä osia ottaa talteen ja tehdä niistä uusia tuotteita. Toisaalta kulumat voi sellaisenaan hyväksyä ajan patinana, kuten vanhoissa huonekaluissakin, Wahlman kannustaa.

Kotien vanhat tekstiilit -näyttelyn esilläoloaikaa Pertunmaan kunnanvirastolla on jatkettu 7. helmikuuta saakka.

Sari Asikainen
sari.asikainen@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat