Uutiset

Kun Salme Soilu aloitti uransa, Joutsan seudulla oli lähes 70 perhepäivähoitajaa

Joutsan sivukylien viimeinen perhepäivähoitaja Salme Soilu jäi eläkkeelle huhtikuun alussa.

Salme Soilun kotona kädentaidot ovat arvossa. Hän paistaa ruisleivät ja pullat leivinuunissa. Ruokapöydässä on usein puolison pyytämää Jääsjärven kalaa. Kuva: Anna Onali-Ovaska

– Tuolla menee sähköauto.

– Mistä tiesit?

– Äänestä. Sähköautot ovat hiljaisia.

Tässä esimerkki keskustelusta, jonka joutsalainen perhepäivähoitaja Salme Soilu kävi hiljattain hoitolapsensa kanssa. He olivat ulkona, kun lapsi huomasi tiellä kulkevan auton ja opetti hoitajalleen uuden asian. Tällaisia merkityksellisiä keskusteluja on mahtunut paljon niihin vuosikymmeniin, jotka Soilu on työskennellyt perhepäivähoitajana. Huhtikuun alussa hän jäi eläkkeelle hoidettuaan lapsia Leivonmäellä ja Joutsassa yhtäjaksoisesti lähes 40 vuotta.

– En ole pitänyt kirjaa siitä, kuinka monta lasta olen ehtinyt hoitaa. Heitä on oltava satoja. Nuorimmat ovat olleet puolivuotiaita.

Kädentaidot ja omavaraisuus ovat arvossa

Soilu tunnetaan toimeliaisuudestaan. Leivontapäivinä hän on sujauttanut hoitolasten reppuihin ruisleipää, sämpylöitä ja pullapoikia. Ruokapöydän ääressä ovat viihtyneet hoitolasten ja oman miehen lisäksi usein myös lapset, lapsenlapset ja lähellä asuva veli. Se ei ole ihme: mehut ovat kotitekoisia, kiisselimarjat itse poimittuja ja kala varmasti tuoretta, sillä puoliso Teuvo Soilu on ahkera verkkokalastaja. Tietty omavaraisuus on ollut tärkeää paitsi elämäntyylin myös toimeentulon takia.

– Jos kaiken olisi ostanut kaupasta, kulukorvaus ei olisi riittänyt kattamaan menoja. Perhepäivähoitaja saa yhdestä lapsesta korvausta alle viisi euroa, ja sillä pitää pystyä maksamaan ateriat, sähkö, askartelutarvikkeet ja lelut.

Soilun koti on aina moitteettoman siisti. Hiekan- tai leivänmuruja ei näy ja tavarat ovat ojennuksessa. Järjestelmällisyys näkyy myös lasten kanssa. Lapset nimittäin tuppaavat tottelemaan Salme Soilua: yleensä ojennukseksi riittää pelkkä merkitsevä katse.

Lapsuus suurperheessä opetti järjestelmällisyyttä

Miten Soilu on jaksanut pitää järjestystä yllä kaikki nämä vuosikymmenet?

– Se lähtee lapsuudesta. Meillä oli 11 lasta ja kotona pidettiin kiinni siivouspäivistä. Sängyt piti pedata ja pyykit pestä ajallaan. Olen pitänyt omasta kodistani huolta samalla periaatteella. Julkisivun pitää olla siisti, Soilu nauraa tarkoittaen tiskipöytää ja keittiön tasoja.

Järjestelmällisyys kantaa pitkälle kasvatuksessakin.

– Rutiinit rauhoittavat lasta. Hoidossa on aina tuttu ja säännöllinen rytmi. Minulle on tärkeää myös se, että kaikki lapset ovat samanarvoisia.

Kahden viikon työputki oli tavallinen

Soilu aloitti perhepäivähoitajana vuonna 1981. Silloin Joutsassa ei ollut päiväkoteja, vaan lapset hoidettiin perhepäivähoidossa. Hoitajia oli huima määrä: Leivonmäellä 19 ja Joutsassa 49.

– Tuolloin perhepäivähoitajaksi halusi moni, eivätkä kaikki saaneet töitä. Minulla oli tuuria, että pääsin hoitajaksi.

Työ oli todella sitovaa. 1980-luvulla nykyisestä varhaiskasvatuslaista ei ollut tietoakaan, ja välillä Soilu teki töitä ilman vapaapäiviä jopa kaksi viikkoa putkeen. Pisin yhtäjaksoinen aika, jonka Soilu on hoitanut yhden perheen lapsia on perjantaista maanantaiaamuun. Yksittäiset työvuorot venyivät välillä 15-tuntisiksi. Suuri on ollut paitsi työmäärä myös vastuu.

– Työ kotona on onnistunut, koska minulla on tukena mies ja lapset. Täällä on monta auttavaa kättä. Perhepäivähoitajan työ on koko perheen työ, yksin tätä ei jaksaisi.

Lopulta hoitolapset kasvavat mopoikään ja menevät naimisiin

Uran sykähdyttäviä hetkiä ovat olleet esimerkiksi laulukonsertti, joka järjestettiin Soilun pihamaalla hoitokaksosten läksiäisiksi. Soilu on myös kestinnyt hoitolapsia vanhempineen mökillään Puttolanselällä.

Kultainen hoitotäti ei unohdu, vaikka lapset aikuistuvat. Soilu on ollut hoitolasten rippijuhlissa, lakkiaisissa, syntymäpäivillä ja häissä. Tänä kesänä on tiedossa ainakin kahdet rippijuhlat. Unohtumattomia ovat myös ne hetket, kun pienestä lippispäisestä pojasta on vuosien varrella kasvanut teini, joka päräyttää pihaan esittelemään hoitotädille uutta mopoaan.

– Työ lasten kanssa on sopinut minulle. Olen aina herännyt iloisena uuteen päivään. Kun aloitin perhepäivähoitajana toivon lapsista paljon, mutta sain vielä enemmän.

Kuka

Salme Soilu

Työskennellyt lähes 40 vuotta Joutsan kunnan perhepäivähoitajana. Jäi eläkkeelle huhtikuun alussa.

Lapsuudenkoti Pappisten Tammimäessä. Kävi koulua ensin Vartiamäessä ja sitten Pappisissa.

Oli lapsena ja nuorena lahjakas urheilija, suosikkilaji maastojuoksu. Tuohon aikaan urheilu ei kuitenkaan ollut yleinen naisten harrastus, eikä Soilua päästetty kotoa kilpailuihin. ”Joskus olen miettinyt, olisiko minusta voinut tulla urheilija. En ole kuitenkaan koskaan harmitellut sitä, etten päässyt kokeilemaan mihin asti pääsen.”

Työskenteli nuorena seitsemän vuotta kyläkaupassa Pappisissa. Ajoi myös myymäläautoa.

Sai pojan vuonna 1980 ja aloitti perhepäivähoitajana Leivonmäellä vuotta myöhemmin. Tytär syntyi vuonna 1985.

1980-luvun lopussa perhe muutti Joutsan Tammilahteen, jossa he asuvat yhä.

Eläkkeellä aikoo viettää aikaa lastenlasten kanssa, lämmittää savusaunaa, hoitaa kukkia ja joogata, sekä ehkä tärkeimpänä kaikista: tehdä mitä huvittaa ja nauttia elämästä.

Anna Onali-Ovaska
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista Heinolan Citymarketin tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa IH VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sekä ESS.fi -verkkopalvelun maksulliset sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat