Uutiset

Luonto ja hyötykasvit antavat langoille maanläheiset sävyt

Sysmän Karilanmaalla perehdyttiin lankojen värjäykseen Heli Sarmalan ja Ulla-Maarit Siimesmäen opastuksella.

Päivän teema oli löytää luonnosta ja hyötykasveista sellaisia raaka-aineita, joita keittämällä saadaan lankoihin väriä.

Kasvivärjäyksellä saadaan usein maanläheisiä keltaisen, vihreän, ruskean ja punaisen eri sävyjä. Haasteellisempaa on etsiä esimerkiksi sinistä. Siihen on löytynyt vieraslaji, jonka sinisistä kukista voi hyvällä tuurilla saada sinisen eri sävyjä.

Ennen lankoja on värjätty järvien rannoilla isoissa padoissa, ja lankoja on huuhdeltu järvessä. Heli Sarmala

Heli Sarmala naurahtaakin, että lupiineja kerätessä tulee samalla tehtyä vieraslajien hävitystä.

– Lupiini on hyvä kerätä niin, että siniset kukat ovat vasta nupullaan. Silloin väri on vahvimmillaan, mutta aina sekään ei takaa haluttua lopputulosta, tarkentaa Sarmala.

Sinisen langan saaminen on arpapeliä, usein lupiinistakin tulee vihreän sävyistä.

Värjättävän langan on hyvä olla vaaleaa ja suurin osa villaa, myös angoralangat käyvät värjäämiseen.

Pietaryrtti, sienet, punajuuret, avokadon kuoret, kanervat tai vaikkapa punakaali ovat hyviä värin lähteitä. Kuivien sipuleiden kuoret ovat myös haluttuja raaka-aineita.

Värjääjät muistuttavat, että jokamiehen oikeudella ei voi ottaa esimerkiksi puiden kaarnaa, käpyjä tai jäkälää.

Haasteena nähdään, että suurempien erien värjääminen samalla sävyllä voi olla vaikeaa, sillä vaikka keittokattiloissa on samat aineet, niin sävyt eivät ole aina samat, lämpötilakin vaikuttaa.

– Värjääjät ovat usein malttamattomia ja käyvät katsomassa lankojen sävyjä. Monen langan ja värin kohdalla on kuitenkin hyvä, että malttaa jättää vaikka yön yli väriveteen, Sarmala neuvoo.

Lankoja kannattaa värjätä noin 50 gramman vyyhdeissä, sillä paksumpiin vyyhteihin väri tarttuu epätasaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että 100 gramman kerät on purettava ja vyyhditettävä pienempiin eriin.

Alunapuretettua (värjättävän langan käsittely) lankaa ei saa sävyttää kiehuvassa vedessä, sillä lanka saattaa lähteä huopumaan. 70–80 asteisen veden villapitoiset langat vielä kestävät.

Jos on käytetty paljon luonnosta kerättyjä raaka-aineita, niin vesi kannattaa sihdata.

– Näin saadaan kuusenneulaset ja pienet roskat mahdollisimman hyvin pois, kertovat harrastajat.

He muistuttavat, että kokeilemista kannattaa harjoittaa, sillä langan voi aina värjätä uudelleen. Marjoista saattaa saada kauniit värit, mutta ne eivät ole kestäviä. Kattilat voivat olla terästä, alumiinia tai emaloituja, näillä kaikilla tulee erilaisia sävyjä.

– Ennen lankoja on värjätty järvien rannoilla isoissa padoissa, ja lankoja on huuhdeltu järvessä. Nyt keinoja on useampia, ja värjäystä voi tehdä jopa talvella, Sarmala tietää.

Tekemällä oppii on sunnuntaisin kokoontuvan ryhmän motto: kun joku on mennyt pieleen, niin tietää varoa seuraavalla kerralla. Harrastajat näkevät yhteisen tekemisen ja kokemusten vaihdon tärkeänä.

– Me opimme toisiltamme, ja aina joku tietää jonkun hyvän uuden keinon saada kauniita sävyjä, sanovat harrastajat.

Leila Toivonen, Riitta Kekki, Tiia Saarinen, Sirkka Peltomaa ja Ulla-Maarit Siimesmäki olivat Heli Sarmalan kotona opettelemassa värjäämistä. Moni oli asialla ensi kertaa. muun muassa Saarinen on elämänsä aikana neulonut ainoastaan muutamat villasukat, nyt hän värjää itse lankoja.

– Tähän jää koukkuun ja värjäys vie mennessään, nauravat osallistujat.

Eija Virolainen-Nurminen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista Heinolan Citymarketin tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa IH VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sekä ESS.fi -verkkopalvelun maksulliset sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Suosittelemme

Luetuimmat