Uutiset

Uhanalaisen perhosen elinoloja kohennettiin Heinolan kirkonkylässä

Kirkonkylästä kitkettiin lupiineja, jotta vieraslaji ei hävittäisi pikkusinisiiven ravintokasvia.

Emmiina Saarinen (etualalla), Rauli Häyrynen ja Tarja Nieminen kitkivät lupiineja tiistaina. Kuva: Roosa Pöyhtäri

Heinolan kirkonkylässä elävän harvinaisuuden pikkusinisiiven elinpaikkoja raivattiin tiistaina ja keskiviikkona.

Erittäin uhanalaiseksi luokitellun perhoslajin kanta on Luontoselvitys Sundellin yrittäjän Pekka Sundellin mukaan romahtamassa.

– Pikkusinisiipiä on Suomessa enää kahdessa paikassa, Heinolassa ja Kontiolahdella. Elinpaikkoja on ollut Etelä-Suomessa kymmeniä, mutta muut paikat ovat ajan myötä tuhoutuneet. Tästä näkee lajin tilanteen, hän sanoo.

Lupiineja raivattiin Lusintien ja Kouvolantien risteyksen tuntumasta.

Lupiini on etenkin tienvarsille levinnyt vieraslaji, joka vie elintilaa pikkusinisiiven ravintokasvilta idänkeulankärjeltä.

Mika Kalliovirta Luontoselvitys Sundellista kitki kasveja kuuden työntekijän kanssa Kaakkois-Suomen ely-keskuksen toimeksiannosta.

– Lupiini leviää tehokkaasti, eikä mene kauaa ennen kuin se täyttää esimerkiksi teiden rampit. Yritämme nyt pitää lupiinin poissa pikkusinisiiven kannalta tärkeimmiltä paikoilta, Kalliovirta kertoo.

– Paikan pitäisi pysyä avoimena. Parhaimmillaan elinpaikka olisi ketomainen ympäristö, hän jatkaa.

Idänkeulankärki tarvitsee avointa hiekkamaata.

– Jos maanpinta alkaa sulkeutua, kasvi katoaa ja perhonen lähtee sen mukana, Sundell sanoo.

Mika Kalliovirta näyttää puhelimestaan laji.fi-sivuston karttaa, johon on merkitty havainnot pikkusinisiivestä Suomessa. Levinneisyyskarttana sitä ei kuitenkaan voi käyttää. Kuva: Roosa Pöyhtäri

Sundell kertoo, että syksyllä on tiedossa vielä puiden sekä sammaleiden ja jäkälien poistoa paikoilta, joilla ne peittävät hiekkamaata.

Heinolassa pikkusinisiipi elää pienehköllä alueella kirkonkylässä, mutta sen elinpaikkoja on alueella silti toistakymmentä.

– Elinpaikkojen tilanne vaihtelee, sillä toimenpiteitä ei ole tehty kattavasti koko alueella. Alle puolet elinpaikoista on kaupungin omistamalla maalla, Sundell kertoo.

Hämeen ely-keskus ja Heinolan kaupunki ovat kohentaneet pikkusinisiipien elinoloja viimeksi kolme vuotta sitten.

Metsäpalovartiointi on vaikuttanut lajiin

Syitä pikkusinisiiven uhanalaisuudelle voi etsiä historiasta.

Sundellin mukaan 1800-luvun puolivälissä alkanut metsäpalovartiointi on estänyt harjualueiden palot.

– Luonnon oma mekanismi, joka on tuonut avoimia paikkoja, on kadonnut. Jäljellä on korvaavia, ihmisen tekemiä alueita. Pikkusinisiiven kohdalla ne ovat hiekkakuoppia, joista maanotto on loppunut, Sundell kertoo.

Miksi laji sitten elää juuri Heinolassa?

– Pitäisi päästä vielä tarkemmin kiinni paikan historiaan, jotta voisi selvittää, miksi lajia esiintyy juuri täällä, Sundell vastaa.

Ainakin sopiva harjualue ja idänkeulankärki ovat saaneet perhosen jäämään. Lajilla on ollut myös onnea matkassa.

– Toistakymmentä elinpaikkaa ylläpitävät yksilöiden vaihtoa ja pitävät geeniperimän hyvässä kunnossa, Sundell sanoo.

Pikkusinisiipi

Kaikkein pienin päiväperhonen

Suomen pienin sinisiipi ja samalla pienin päiväperhoslaji. Siipiväli on 18–25 mm.

Pikkusinisiiven kannat ovat pahasti taantuneet ja laji on erittäin uhanalainen. Esiintyminen on hyvin paikoittaista.

Pikkusinisiipi on paikkauskollinen, joten se voi kuitenkin tietyillä vakituisilla esiintymispaikoillaan vielä esiintyä runsaslukuisena.

Elinympäristöjä paahteiset sorakuopat ja -harjut sekä harjujen maantieleikkaukset.

Lähde: Suomen perhoset
Roosa Pöyhtäri
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat