Uutiset

Vili-koira herätti omistajansa, kun koti syttyi tuleen Heinolan kirkonkylässä

Sileäkarvainen kettuterrieri saa Kennelliiton myöntämän Sankarikoiran arvonimen. Liisa Metsäoja kertoo, mitä tulipaloyönä tapahtui.

Liisa Metsäoja on ylpeä Vili-koirastaan, jonka valppauden ansiosta isäntäväki havaitsi kodin olevan tulessa. Kuva: Anna-Kaisa Kallio

Marraskuisena iltana vuosi sitten Liisa ja Marko Metsäoja olivat käyneet tavalliseen tapaan nukkumaan Heinolan kirkonkylässä sijainneessa kodissaan. Rekkaa ajava isäntä oli laittanut auton lämmitykseen ja herätyskellon soimaan aamuneljältä, jotta pääsisi lähtemään töihin.

Perheen seitsemänvuotias sileäkarvainen kettuterrieri Vili herätti isäntänsä kahden jälkeen yöllä. Vili ei antanut periksi ja juoksenteli rauhattomana edestakaisin. Isäntä nousi ylös ja meni ulos tarkistamaan tilanteen.

Ulkona hän totesi, että lämmityksessä ollut auto paloi talon päädyssä tallin edessä. Talon pääty oli myös jo tulessa. Isäntä palasi sisälle ja käski vaimonsa siirtyä nopeasti ulos talosta koiran kanssa.

– Olisin halunnut jäädä etsimään poikamme kissaa, joka oli piiloutunut johonkin, mutta mieheni sanoi, että ulos oli mentävä heti, Liisa Metsäoja kertoo.

 Ilmeisesti lohkolämmittimestä alkanut palo levisi nopeasti omakotitalon rakenteisiin, ja talo tuhoutui palossa kokonaan. Myös piharakennus ja neljä pihalla ollutta autoa tuhoutuivat palossa.

"Mitään ei ollut tehtävissä"

Pariskunta soitti hätäkeskukseen ja kävi varoittamassa palosta naapureita.

– Kun palokunta saapui paikalle, talo oli täyden palamisen vaiheessa. Mieheni totesi, ettei meidän kotimme pelastamiseksi voitu tehdä enää mitään, Liisa Metsäoja muistelee kyyneleet silmissä.

Hänen mieleensä on jäänyt myös naapuri, joka keitti ulkona seisseelle pariskunnalle kahvit aamuyön pimeinä tunteina. Heti seuraavana aamuna Heinolan kaupungin sosiaalitoimi ja myöhemmin myös SPR tarjosivat kriisiapua akuuttiin tilanteeseen. Myös ystävät ja läheiset tarjosivat apua ja tukea. Ensimmäiset yöt perhe vietti miehen vanhempien luona.

Tunnen kiitollisuutta siitä, että koira saa tämän huomionosoituksen. Sankarikoira Vilin omistaja Liisa Metsäoja

Tapahtuneen käsittely vaati oman aikansa, ja suru nousee välillä vieläkin pintaan.

– Koko tilanne oli täysin epätodellinen. Vaikka järki sanoi, että kodin tavarat tuhoutuivat palossa, mieli ei tahtonut uskoa sitä pitkään aikaan.

Perheen aikuinen poika Matti asui tuolloin vielä kotona, mutta palon aikaan hän oli Espanjassa lomalla kihlattunsa kanssa.

– Hän soitti meille heti seuraavana aamuna, koska oli lukenut uutisista, että Heinolassa on palanut omakotitalo. Jouduimme kertomaan hänelle, että se oli ollut meidän kotimme.

Myöhemmin Matti lohdutti äitiään, joka suri menetettyjä muistoja ja valokuvia.

– Hän sanoi, että ne kaikki ovat nyt tallessa meidän muistoissamme, eikä kukaan voi ottaa niitä sieltä pois.

Metsäojat kävivät jälkeenpäin tulipaloyön tapahtumia läpi myös pelastusviranomaisten kanssa entisen kodin raunioilla. He keskustelivat myös siitä, että oli Vili-koiran valppauden ansiota, että he pääsivät ajoissa pois talosta.

– Saimme myös varmistuksen, että toimimme oikein, kun emme lähteneet etsimään kissaa.

Sankarikoira Vili on emäntänsä mukaan luonteeltaan rohkea ja sosiaalinen. Kuva: Anna-Kaisa Kallio

Vili on auttanut surun käsittelyssä

Tulipalon jälkeen Metsäojat pääsivät vähitellen uuden elämän alkuun. Matti muutti yhteen kihlattunsa kanssa ja vanhemmille järjestyi väliaikaiseksi asunnoksi rivitalokaksio. Kesällä he muuttivat samalla kadulla sijaitsevaan isompaan rivitaloasuntoon, jonka he remontoivat mieleisekseen ja joka on alkanut tuntua yhä enemmän kodilta.

Reipas ja sosiaalinen Vili-koira on auttanut perhettä surun käsittelyssä.

– Vili vaistoaa herkästi, jos ihmisellä on murheita. Silloin se hakeutuu aina lähelle ja vaatii huomiota, emäntä kertoo.

Matti ja hänen kihlattunsa ehdottivat Sankarikoiran arvonimen hakemista Vilille. Kennelliitto ilmoitti lokakuussa, että terrieri on 13 palkitun joukossa. Sankarikoirat palkitaan Helsingin Messukeskuksessa 8. joulukuuta.

– Vili on meille sankari ilman arvonimeäkin, mutta tunnen kiitollisuutta siitä, että koira saa tämän huomionosoituksen, Liisa Metsäoja sanoo.

Anna-Kaisa Kallio
anna-kaisa.kallio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat