Uutiset

Heinolan seurakuntakeskuksen peruskorjaus tulisi niin kalliiksi, että sitä esitetään purettavaksi

Heinolan seurakuntakeskus on selvityksen mukaan niin huonossa kunnossa, että sen korjaaminen tulisi kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen. Kuva: Heini Kuusela

Tiistaina 3. joulukuuta kokoontuvalle Heinolan seurakunnan kirkkoneuvostolle esitetään, että se päättää ehdottaa kirkkovaltuustolle seurakuntakeskuksen purkamista.

Insinööritoimisto Rasmus oy:n Taneli Rasmus on laatinut selvitykset ja laskelmat, joiden perusteella uuden seurakuntakeskuksen rakentaminen tulisi vanhan korjaamista edullisemmaksi.

Rasmuksen yhteenvedossa todetaan, että peruskorjauksesta tulisi laaja, kun riskirakenteet olisi poistettava ja rakennuksen energiatehokkuutta parannettava. Nykyisistä rakenteista voidaan selvityksen mukaan hyödyntää lähinnä betonirunko.

Nykyisessä seurakuntakeskuksessa on runsaasti vajaakäytöllä olevia ja hankalasti hyödynnettäviä tiloja, kuten entiset talouskellarit.

Rakennukset syövät varoja toiminnalta. Heinolan seurakunnan talouspäällikkö Mirja Stenroos

Näin ollen todellisen tarpeen mukaan mitoitettu ja nykyistä toimintaa varten suunniteltu rakennus olisi Rasmuksen mukaan todennäköisesti korjaamista edullisempi ratkaisu.

Varsinaisia toiminnassa hyödynnettäviä tiloja on noin 1 000 neliömetriä. Tämän kokoisten tilojen rakentaminen uudisrakennuksena maksaisi noin 2,5 miljoonaa euroa.

Korjausvaihtoehdossa varsinaiseen toimintaan saataisiin samat noin 1 000 neliömetriä. Niiden korjaaminen maksaisi Rasmuksen arvion mukaan noin 3,3 miljoonaa euroa.

Arvio purkukustannuksista on noin 130 000 euroa. Tyhjänä olevan rakennuksen ylläpitokustannukset ovat vuositasolla noin 60 000 euroa.

Vaurioita on runsaasti

Vaurioita rakennuksessa on niin kellarissa, kerroksissa ja ulkotiloissa kuin katossa ja yläpohjassakin.

Aiemmissa tutkimuksissa kellarin muovimaton on todettu kosteusvaurioituneen eikä lattiassa ole esimerkiksi lainkaan lämmöneristettä, eikä lattian alla riittävää kapilaarikatkoa.

Rakennuksen sokkeli on halkaistu ja siinä on havaittavissa sadeveden aiheuttamia vaurioita.

Kellarin seinärakenteeseen on tehty rakenneavaus.

Kellarin ulkoseinien betonirakenteen sisäpuolelle asennettu mineraalivilla tuoksuu Rasmuksen mukaan vahvasti maakellarille, ja hän epäilee, että tuoksu johtuu todennäköisesti betonia vasten asennetun villan kostumisesta johtuvasta mikrobikasvusta.

Rakennusta ei alun perin ole ollut varustettu kattavalla koneellisella tulo- ja poistoilmakoneella. Rakennuksen lämmitys on tapahtunut alun perin lämmityskattiloilla. Koneellisen ilmanvaihdon muutoksen ja kaukolämpöön siirtymisen myötä rakennuksen paineolosuhteet ovat muuttuneet.

Rakennuksen seinät sisältävät rakoja, joiden kautta on ollut yhteys eristeisiin.

Villakuitujen ja vaurioituneista rakenteista tulevien epäpuhtauksien on ollut mahdollista kulkeutua sisäilmaan. Tiivistyskorjauksilla on pyritty estämään tätä.

Rakennuksen katto on kuparia, ja katossa on huollon mukaan ollut toistuvasti vuotoja. Rakennusajalle tyypilliseen tapaan rakennuksessa ei ole aluskatetta.

Seurakuntaosan katossa on betonilaatan päälle asennettu mineraalivilla ja sen päällä puupohjainen lastuvilla. Lastuvillan päällä on laastikerros. Lastuvillassa oli havaittavissa kosteuden aiheuttamia värimuutoksia. Eristekerros on ohut.

Katon vuodot, sisäilmavuotojen kosteuden tiivistyminen, lumi ja katteen alapintaan kondensoitunut vesi ovat todennäköisesti vaurioittaneet eristeitä.

Seurakuntakeskukseen on tehty peruskorjaus vuonna 1998, keittiötiloja ja sisäpintoja on korjattu 1980-luvun alussa.

Raportin sisältö ei yllättänyt

Heinolan seurakunnan talouspäällikkö Mirja Stenroos sanoo, ettei Rasmuksen raportin sisältö juurikaan yllättänyt.

– Teetimme aiemmin Polygonilla raportin siitä, miten koekorjaus onnistui, ja näitä asioita tuli esiin jo siinä. Nyt halusimme vielä varmistaa, että onko rakennus niin huonossa kunnossa kuin mitä Polygonin raportissa mainittiin.

Stenroos kehuu, että Rasmuksen raportti on paitsi perusteellinen, myös riittävän selkeä maallikonkin ymmärtää rakennuksen tila.

Stenroos katsoo, että rakennuksen korjaaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi korjaamisen epäonnistumisen mahdollisuus huolettaa.

– Kun pohditaan tulevaisuutta, niin pitää myös miettiä, onko tarpeellista lähteä rakentamaan uuttakaan. Rakennukset syövät varoja toiminnalta ja meillä on muutenkin melko paljon kiinteistöjä, jotka vaativat korjauksia tulevina vuosina.

Jos purkamispäätös syntyy, voidaan tontti hyödyntää muulla tavalla, esimerkiksi asuinrakentamiseen.

– Siihen yhteyteen voisi tulla tila, jossa seurakunta olisi vuokralla. Seurakuntakeskuksen tontin tulevaa käyttöä lähdetään selvittämään purkupäätöksen jälkeen.

Heini Kuusela
heini.kuusela@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme