Uutiset

Pohjoisnorjalainen Hornöya on lintukuvaajan paratiisi

Suomalaisestakin lintumaailmasta löytyy värikkäitä lajeja. Jopa niin yleiset linnut kuin närhi, sinitiainen ja vaikkapa käpytikka vetävät värikkyydessään vertoja etelän maissa eläville lintulajeille.

Pohjoiseen päin mentäessä lajikirjo muuttuu, mutta värikkyys säilyy. Taviokuurna, sinirinta ja sinipyrstö loistavat eri värisävyjä varsinkin hyvässä valaistuksessa.

Yksi pohjoisen laji, lunni, on myös värikäs ilmestys, mutta sen värisävyt kirjavoittavat vain omalaatuisen näköistä nokkaa. Suomessakin harvinaisena tavattava lunni löytyy helpolla ja on valokuvattavissa vähällä vaivalla, ellei oteta huomioon matkantekoa.

Lintuähkyn saari

Parhaiten tämä merenelävistä ravintonsa saava lintu löytyy Pohjois-Norjan lintusaarilta.

Yksi valokuvaajien ja muiden lintuharrastajien mielipaikoista on Hornöyan saari Vardön eli Vuoreijan kaupungin edustalla Varanginvuonon suulla. Saari lienee Norjan itäisin saari ja lintukuvaajien suosiossa.

Varoituksen sanana voisi Hornöyalle meneville sanoa, että siellä voi iskeä lintuähky. Mutta mikäli haluaa lähikuvaa karimetsoista, kiisloista, ruokeista, lunneista ynnä muista on saari kultakaivos.

Hornöyalla valokuvaaja kohtaakin aivan erilaisia haasteita lintukuvauksen saralla. Runsaudenpula lienee oikea sana kuvaamaan saaren olosuhteita. Siellä ei voi ottaa kuvaa, jossa ei esiinny yhtään lintua.

Vaikeus onkin se, että joka puolella tapahtuu, ja jos ei kuvaajalla ole suunnitelmaa, tahtoo kuvaussessio mennä piloille.

Suojavaatteet tarpeen

Vierailin saarella keväällä 2019, ja korvissani soivat varoitukset siitä, että kuvaussuunnitelma on syytä olla kirkkaana mielessä.

Istuessani yhteysaluksessa, joka keikutteli saarelle monen metrin korkuisessa aallokossa, tiesin tasan tarkkaan, mitä saarelta haen. Menin sinne kuvaamaan lunneja.

Edessä oli kuitenkin yllätys, kuten yllätys oli myös yhteysaluksen penkillä istunut vieruskaveri. Sananvaihdon tuloksena selvisi, että viereinen valokuvaaja oli Italiasta, ja kuvaajaystäväni Roberton hyvä tuttu.

Maailma on joskus pieni.

Hornöyan lintumäärä on sanoin kuvaamaton, ja sinne matkaavan on syytä pukeutua siten, että vaatteet on helppo puhdistaa. Saarelta ei löydy paikkaa, missä ei olisi lintujen ulosteita, ja vaikka saaren linnusto on kuvaajiin tottunut, saattaa kävijä joutua pommituksen kohteeksi.

Hornyöalta löytyy lunneja, ja niitä pääsee kuvaamaan läheltä ja kaukaa. Siitä huolimatta lintujen saaminen mieleiseen kuvakulmaan ja taustaan ei onnistu kuin Strömsössä.

Saari kohoaa merestä jyrkkärantaisena, eikä kuvaajille ole sallittua kulkea kuin merkityillä poluilla, joita jyrkällä rinteellä ei ole monia. Maltti on valttia Hornöyallakin.

Kuten jo totesin, saarella tapahtuu, ja tuntuu, että aina siellä, minne päin ei objektiivia ole suunnattu.

Pakko mennä uudelleen

Yhden päivän kuvaussessio tuotti kameran muistikortille tuhansia lintukuvia, muttei yhtään lunnikuvaa, jossa lintu poseeraa meri tai kauempana siintänyt Vardö taustamaan.

Yksikään lunni ei pyrähtänyt lentoon oikeasta paikasta oikeaan aikaan, eikä yksikään palannut kalastusretkeltä sen linnun luo, jota kyttäsin.

Moni kokenut lintukuvaaja neuvookin viettämään saarella useita päiviä, jotta saa aikaan mieluisia kuvia. Sinne on siis mentävä uudelleen.

Tuomo Seppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat