Uutiset

Taksinkuljettajalla ei ollut kahta samanlaista työpäivää yli 40 vuoden aikana– "Kerran minua on uhattu aseella ja kerran puukolla"

Heinolalaisen Matti Nurmisen mielestä parasta työssä oli päivien vaihtelevuus. Pienessä kaupungissa asiakkaat tulivat tutuiksi.

Pitkän työuran päättyminen tuntuu Matti Nurmisesta samaan aikaan haikealta ja hyvältä. "Kaikenlaisia tarinoita on tullut kuultua", hän sanoo. Kuva: Anna-Kaisa Kallio

Melkein 42 vuotta taksia ajanut Matti Nurminen totuttelee eläkeläisen elämään kotonaan Heinolassa. Hän luopui yrityksestään tammikuussa, joten asiakkaiden aikataulut eivät enää sido hänen arkeaan.

Nyt hän voi päättää itse, milloin nousee ylös aamulla ja milloin menee nukkumaan. Jos hän haluaa lähteä matkalle, hänen ei enää tarvitse järjestää itselleen tuuraajaa.

Pitkän työuran päättyminen tuntuu samaan aikaan haikealta ja hyvältä.

– Parasta työssä oli vaihtelevuus. Mikään päivä ei ollut koskaan samanlainen. Pienessä kaupungissa asiakkaat tulivat helposti tutuiksi, ja kaikenlaisia tarinoita on tullut kuultua, hän kuvailee.

Toivottavasti nuorille yrittäjille riittää edelleen kyytejä, sillä tämä ala ei ole mikään kultakaivos. Taksiyrittäjä Matti Nurminen

"Käytännön työkokemus opetti"

Nuorempana Nurmisella oli toisenlaiset urasuunnitelmat. 1970-luvulla hän työskenteli piirtäjänä puhelinyhtiöllä, mutta työ ei tuntunut täysin omalta.

– Äidilläni oli kolme veljeä, jotka toimivat taksinkuljettajana, ja ala veti minuakin puoleensa. Siihen aikaan koulutukseksi riitti ammattiajokortin suorittaminen. Käytännön työkokemus opetti, miten työssä oikeasti toimitaan, hän muistelee.

Nurminen aloitti taksinkuljettajan työt vuonna 1972, ensin toisen toimen ohella ja myöhemmin yrittäjänä. Alkuvuosina kyytejä oli vähänlaisesti.

– Yövuoron aikana saattoi tulla vain kaksi tehtävää, mutta 1980-lukua kohti mentäessä töitä alkoi olla yhä enemmän.

Keskussairaala toi asiakkaita

Kun Päijät-Hämeen keskussairaala aloitti toimintansa, taksit alkoivat ajaa Heinolasta Lahteen harva se päivä. Menomatkalla kuljettaja sai usein kuulla asiakkaan koko sairauskertomuksen.

– Sama ihminen tuli usein uudelleen asiakkaaksi, kun hän tarvitsi paluukuljetuksen. Kotimatkalla tunnelma oli monesti hilpeämpi.

Nurminen joutui toisinaan viemään sairaalaan odottavan äidin, jolla oli kiire synnyttämään. Silloin oli tärkeää pysyä rauhallisena.

Myös Reumasairaala oli taksiyrittäjille hyvä työnantaja. Reuman potilaat tarvitsivat kyytejä eri puolille Suomea.

– Pisimmät työkeikkani olen tehnyt Kemijärvelle, kun eräs liikemies tarvitsi meno-paluukyydin kahdesti samaan paikkaan, Nurminen muistelee.

Työuraan mahtuu myös kaksi erityisen ikävää muistoa.

– Kerran minua on uhattu aseella ja kerran puukolla. Asiat selvitettiin puhumalla. Kummassakaan tilanteissa ei lopulta tapahtunut mitään, hän toteaa.

Nurminen painottaa, että heinolalaiset asiakkaat olivat pääsääntöisesti hyvin käyttäytyviä. Myös yhteishenki kaupungin muiden taksinkuljettajien kanssa oli hyvä.

Monessa mukana

Nurminen halusi vaikuttaa myös taksiautoilijoiden yhteisiin asioihin. Kärpänen puraisi kunnolla, kun hän sai kannatusta kotikaupungin ulkopuolelta.

Vuosien varrella hänellä oli useita luottamustoimia muun muassa Suomen Taksiliitossa, entisessä Taksiautoilijat Mikkelin lääninyhdistyksessä sekä Etelä-Savon ja myöhemmin Hämeen Taksiyrittäjien hallituksessa.

Heinolan Taksiautoilijoiden puheenjohtajana hän toimi vuosina 1986–1999 ja 2002–2007. Yhdistys kutsui hänet kunniapuheenjohtajakseen vuonna 2008.

Uusi liikennepalvelulaki ei ollut mieleen

Uusi liikennepalvelulaki ja lakimuutosta seurannut taksin hintojen vapauttaminen ei ollut Nurmisen mieleen, mutta uudistus ei vaikuttanut hänen päätökseensä jäädä eläkkeelle.

– Olen pettynyt tulokseen, joka liikennekaaresta tuli. Toivottavasti nuorille yrittäjille riittää edelleen kyytejä, sillä tämä ala ei ole mikään kultakaivos. Moni tulokas on joutunut lopettamaan lyhyeen, vaikka lainsäätäjien tarkoitus oli kannustaa uusia yrittäjiä alalle.

Nurmisen mukaan taksikyytien määrät ovat laskeneet tasaista tahtia. Tilanne muistuttaa jo hänen työuransa alkuvuosia.

– Eniten takseja työllistävät vanhukset ja vammaiset, jotka haluavat päästä liikkeelle useimmiten päivällä. Heinolan iltaelämä on hiljentynyt melkoisesti, joten yöaikaan kyytejä tarvitsevia on vähän. Myöskään koululaiskuljetuksia ei ole enää kysytty entiseen tapaan, hän sanoo.

Matkustelua suunnitelmissa

Eläkkeellä Nurminen aikoo edelleen pitää yhteyttä muihin taksiautoilijoihin. Hämeen Taksiyrittäjien jäsenet ovat tehneet matkoja kerran vuodessa Eurooppaan, ja tulevana keväänä vuorossa on Latvian pääkaupunki Riika. Sinne hän lähtee puolisonsa kanssa. Pariskunnalla on tapana lomailla myös Thaimaassa ja muissa lämpimissä lomakohteissa.

– Aiemmin taksinkuljettajilla oli tapana pelata porukassa pesäpalloa, lentopalloa tai jalkapalloa. Vielä nytkin teemme keväisin kävelyretken Vierumäelle urheiluopistoon, jossa odottavat sauna ja hyvä ruoka, hän kertoo.

Kuka?

Matti Nurminen

Toiminut taksiyrittäjänä Heinolassa 41 vuoden ajan, eläkkeellä tammikuusta alkaen.

Heinolan Taksiautoilijat ry:n kunniapuheenjohtaja 2008.

Heinolan Taksiautoilijat ry:n puheenjohtaja 1986–1999 ja 2002–2007.

Hämeen Taksiyrittäjät ry:n hallituksen jäsen 2000–2010.

Lisäksi useita muita luottamustehtäviä.

Ansiomerkit:

Tasavallan presidentin myöntämä Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristi 2014.

Ammattiautoliiton erityisansiomerkki 2017, hopeinen ansioristi 2007 ja kultainen ansiomerkki 1997.

Suomen Taksiliiton veteraanimerkki 2008.

Anna-Kaisa Kallio
anna-kaisa.kallio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat