Ajan tasalla

70 vuotta

Kuntakeskustelu, kulttuuri ja kirjallisuus

Heinolan entinen kaupunginjohtaja Hannu Komonen on aina pitänyt urheilua ja kulttuuria työn vastapainona.

Hannu Komosen mielestä päätöksenteossa enemmistö on aina oikeassa. Pulinat pois, Komonen sanoo ykskantaan. Kuva: Roosa Pöyhtäri

– Johtaja ei saa olla sanelija. Autoritatiivisen johtajuuden haikailu johtaa diktatuurin kaltaiseen tilanteeseen, jossa johtaja nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja se ei ole todistetusti koskaan toiminut. Demokratiassa enemmistö on oikeassa ja kompromisseja tehdään jatkuvasti.

Näin Heinolan entinen kaupunginjohtaja Hannu Komonen tiivistää näkemyksensä johtajuudesta. Komonen luovutti kaupungin avaimet eteenpäin vuonna 2012 toimittuaan 12 vuotta Heinolan johdossa.

Entinen kaupunginjohtaja seuraa kuntakeskustelua ja yhteiskunnallisia aiheita tiiviisti, mutta ei koe tarvetta puuttua päätöksentekoon.

Elämässä tapahtuu asioita, joita ei kykene suunnittelemaan. Entinen kaupunginjohtaja Hannu Komonen

– Eläkkeelle lähteneen ei pidä pyrkiä neuvomaan seuraajiaan.

Yleisessä kuntakeskustelussa on nyt pinnalla ennen kaikkea sote-uudistus, jonka valmistelussa on Komosen näkemyksen mukaan kompuroitu. Monimutkaiset kiemurat ovat olleet kunnallismiehellekin välillä hankalasti hahmotettavissa.

– Sote-uudistustahan on jauhettu vuosikausia monen hallituksen aikana ja siinä on ollut monenlaisia ratkaisumalleja, joista yhtä nyt toteutetaan. Kun sitä ei toteutettu parlamentaarisen valmistelun kautta, eli kaikki puolueet eivät olleet uudistusta linjaamassa, on seurauksena se, että oppositio yrittää nyt etsiä ratkaisumallista virheitä, Komonen sanoo.

Hän toteaa, että sote myllertää kuntia.

Myös väestön ikääntyminen on pinnalla kunnissa. Komonen korostaa, että kysymys ei ole suinkaan uudesta ilmiöstä. Hän muistelee kirjoittaneensa Sisä-Suomi ukkoutuu -nimisen kirjoituksen vuonna 1983, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa ja Itä-Hämeessä. Komonen peräänkuuluttaa palveluiden säilymistä.

– Heinolan pitää profiloitua laadukkaana asuinkuntana, jossa palvelut toimii. Pitää turvata niitä palveluita, joiden ansiosta täällä viihdytään.

Hän kommentoi, että päätöksentekoa leimaa usein niin kunnallisella kuin valtakunnallisella tasolla negatiivinen suhtautuminen muutokseen.

– Suomalaisille on tyypillistä kaikenlainen muutosvastarinta, mikä on ollut minulle vaikeasti ymmärrettävissä. Mielestäni pitäisi osata olla muutosmyönteinen ja myös mukana tekemässä muutoksia, siis vaikuttamassa muutoksen sisältöön.

Liikunta ja kulttuuri ovat aina olleet yhtä lailla Komosen sydäntä lähellä.

– En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että laitetaan urheilu ja muu kulttuuri vastakkain. Kouluaikoina saatoin mennä jääkiekkoharjoitusten jälkeen vapaaehtoiseen kuvataidekerhoon.

Eläkkeellä Komonen on vannonut hyötyliikunnan nimeen. Kesällä hänen pääasiallinen harrastuksensa on pyöräily, muina kausina kävely. Tänä keväänä hän on ehtinyt Kreikan saaristoon lomareissulle, johon kuului myös pyörälenkkejä Kreetan maisemissa.

Kuvataide, kirjallisuus, musiikki ja muu kulttuuri ovat Komoselle hyvin tärkeitä.

– Eri vuosina eri osastot ovat kiinnostaneet Hesarissa. Monta vuosikymmentä ne olivat uutis- ja urheilusivut, ja nykyään taide- ja kulttuurisivut ovat kiinnostavimmat, hän toteaa.

Taidetta Komonen ei tyydy ainoastaan ihailemaan, vaan hän on itsekin kunnostautunut kuvataiteilijana. Kodin seinillä on useita tauluja, joista osa on miehen omilla kynillä, liiduilla ja siveltimenvedoilla syntyneitä.

Neljä vuotta sitten leskeksi jäänyt Komonen meni viime marraskuussa uusiin naimisiin.

– Elämässä tapahtuu asioita, joita ei kykene suunnittelemaan. On hyvä olla muuten kuin yksin ja tässä tapauksessa kaksi ihmistä löysi toisensa näin kypsemmällä iällä, Komonen sanoo.

Komosen uusi kumppani oli hänen edesmenneen vaimonsa ystävä ja itsekin leski. Aiemmin he olivat vain hyvänpäiväntuttuja.

– Huomasin, että tämä vaimoni ystävätär onkin kiva ihminen.

Virkamiehen työ ei ollut Komoselle selviö, vaan yksi polku useista mahdollisista. Luovempi työ on aina kiinnostanut häntä.

– Kyllä perheeni on sanonut, että olen enemmän taitelija kuin kunnallismies.

Vuodet johdossa ovat edellyttäneet Komoselta etenkin pitkää pinnaa ja lojaaliutta. Hänen mukaansa neutraalius päätöksenteossa vaatii henkisesti isoa ihmistä.

– Elämässä on ollut rankkoja aikoja ja olen aika paljon saanut elämänkoulua tuta. Elämä on kuitenkin ollut myös armollinen ja hyvin monipuolinen. Omien päätöstensä takana pitää seisoa ja virheistään pitäisi aina oppia, Komonen tiivistää.

Kuka?

Hannu Komonen

Syntynyt Valkealassa 3.8.1948.

Valmistui filosofian maisteriksi 1975.

Tutkijana ja suunnittelijana Suomen Akatemialle, sisäasiainministeriölle ja valtioneuvoston kanslialle 1975–1983.

Kaupunkisuunnittelusihteerinä Heinolassa 1983–1989.

Heinolan kaupungin kehittämispäällikkönä 1989–1994.

Orimattilan kaupunginjohtajana 1993–1996.

Valkealan kunnanjohtajana 1996–2000.

Toimi Heinolan kaupunginjohtajana vuosina 2000–2012.

Suomen Kuntajohtajat ry:n hallituksen jäsen 2003–2006.

Perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme lasta entisestä liitosta sekä kuusi lastenlasta.

Harrastaa laajasti liikuntaa ja kulttuuria, etenkin pyöräilyä ja kuvataidetta.

Juhlii syntymäpäivää perhepiirissä.

Roosa Pöyhtäri

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa IH Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 12,50 €) ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat