Ajan tasalla

Toisten onnellisuus tekee onnelliseksi, sanoo Vuoden vapaaehtoinen -äänestyksessä mukana oleva Mirja Forsman

Vapaaehtoistyössäkin voi rikkoa rajoja ja oppia toisilta uutta.

Mirja Forsman on tehnyt vapaaehtoistyötä pitkään, yli 20 vuotta. Kuva: Heini Kuusela

Heinolalainen Mirja Forsman on tehnyt pitkään vapaaehtoistyötä. Itse asiassa niin pitkään, että Forsman itse kutsuu vapaaehtoistyötä toiseksi työurakseen. Jo yli 20 vuotta vapaaehtoistoiminnassa mukana ollut Forsman on myös ehdolla Vuoden vapaaehtoiseksi valtakunnallisessa äänestyksessä.

Forsman tunnetaan muun muassa mielenterveyskuntoutujien puuropiirin vetäjänä, jonka parissa vierähti yhdeksän vuotta.

Vapaaehtoiseksi Forsman ryhtyi jäätyään työkyvyttömyyseläkkeelle.

– Se oli todella arka paikka, ja jopa häpesin sitä tilannetta. Oli opetettu, että ihmisellä pitää olla työtä.

Forsman on ahkera leipoja, joka on leiponut pullia, kakkuja ja pikkuleipiä paitsi Jyränkölän setlementin Tuttikselle (entinen Tuttavantupa), myös seurakunnan myyjäisiin. Talastorillekin Forsman ehti leipoa melkein kymmenen vuotta.

– Siitä ei saanut paljoa tuloja, mutta se nosti itsetuntoa, että teen jotakin josta maksan veroa.

Forsman sanoo, että vapaaehtoistyöstä pitää vapaaehtoisenkin saada jotain, mutta esimerkiksi julkisuuden tavoitteleminen on väärä motiivi. Usein ihminen tulee onnelliseksi siitä, että tekee toisen onnelliseksi.

– Se mitä palkaksi saa, voi olla toisen lausuma kiitos tai hyvä mieli joka itselle jää. Joskus kiitos on sitäkin, ettei toinen moiti. Moittimistakin pitää joskus sietää.

Vapaaehtoisia on Heinolassa yli sata, mutta Forsman sanoo, että ydinjoukko on pienempi.

– Toki on helppo pyytää sellaisia, jotka tiedetään aktiivisiksi.

Tuttiksella hänestä on hienoa se, että vapaaehtoisina toimivien erilaiset lähtökohdat on otettu huomioon. Forsman kannustaa rikkomaan rajoja myös vapaaehtoistyössä. Erityisesti hän kaipaa yhdessä tekemistä, jossa pääsee oppimaan toisilta.

– Se vahvistaa, kun tekee jotakin sellaista, mitä ei tavallisesti tee.

Jokaisella on tarve kuulua johonkin

Forsman muistuttaa, että jokaisella on tarve tuntea kuuluvansa johonkin, olla kaivattu ja tarvittu.

– Kun tuntee olonsa turvalliseksi, uskaltaa avautua toisille. Tulee tunne siitä, että hyväksytään sellaisena kuin on.

Vapaaehtoistyö on usein kuuntelemista. Jos omaa mieltä painaa jokin, eikä kuuntelemiseen jaksa keskittyä, se näkyy Forsmanin mukaan myös asiakkaalle.

– Vapaaehtoisellakin on lupa kieltäytyä, mutta on hyvä tehdä se kohteliaasti.

Tärkeää on myös olla hienotunteinen. Forsman sanoo, että muistisairaat voivat puhua samoja asioita moneen kertaan, mutta omalla toiminnalla ei saisi nolata asiakasta.

Kynnys ryhtyä vapaaehtoiseksi voi olla korkea. Joskus on oltava jokin sykäys, joka saa ihmisen lopulta uskaltautumaan mukaan.

– Vapaaehtoiset ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, ja joskus tukijakin tarvitsee tukea. Jyränkölässä on vapaaehtoisille järjestetään yhteisiä retkiä ja juhlia.

Vapaaehtoistyön lisäksi Forsman ehtii harrastaa maalausta ja marttailua. Matkusteltuakin tulee.

– Maalausryhmässä puhutaan yleensä maalaamisesta, eikä tarvitse puhua muusta. Se voi olla aika helpottavaakin.

Äänestys

Vielä ehtii äänestää

Kampanjan ensimmäinen vaihe kesti 14.8.-14.9., jolloin kuka tahansa sai ehdottaa Vuoden vapaaehtoista Kansalaisareenan nettisivuilla.

Lokakuun aikana 1.-31.10. nettisivuilla suoritetaan yleisöäänestys ehdotusten pohjalta.

Raati valitsee Vuoden vapaaehtoisen kymmenen eniten yleisöääniä saaneen joukosta.

Vuoden 2018 vapaaehtoinen palkitaan 1.12. Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla.

Heini Kuusela
heini.kuusela@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat