Ajan tasalla

Sääksi voisi olla merkittävä myös Sysmän matkailulle

Sääksisäätiö on tuonut valokuvanäyttelynsä Sysmän kirjastoon. Petri Hirvan ja Jorma Yrjölän kokoama näyttely on kunnioitus sääkselle ja sen vaikeille vuosille

1800-luvun loppupuolelta lähtien 1950-luvulle sääksen tappamisesta maksettiin tapporahaa. Seuraavalla vuosikymmenellä sääksi oli kuolemassa lähes sukupuuttoon.

Näyttely on ollut aiemmin esillä muun muassa Finlandia-talolla ja Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa.

Suurin osa pesii tekopesissä

Yrjölän mukaan säätiön määrätietoinen työ sääksen hyväksi on johtanut siihen, että Päijät-Hämeen alueella pesii jo viitisenkymmentä paria ja koko Suomessa noin 1 200 paria. Lajin merkittävää lisääntymistä ovat edesauttaneet tekopesät, joissa pesii noin 80 prosenttia sääksipariskunnista.

Sääksi viihtyy mieluiten männyssä, mutta nykyisen metsätalouden suuntauksen aikana kuusi on valtalaji.

- Lintu pesii aina alueen korkeimpaan puuhun. Jyhkeitä mäntyjä ei aina löydy, ja tekopesiä on tehty valtapuuna nykyisellään oleviin korkeisiin kuusiin. Sääkset ovat lähes poikkeuksetta ottaneet ne omikseen, tietää Yrjölä.

Roskakalat saavat kyytiä

Hirva ja Yrjölä ovat olleet kiinnostuneita linnuista jo lapsesta saakka, joten näkökulmaa löytyy.

Kaksikko näkee Päijät-Hämeen ja Itä-Hämeen hyvinä sääksimaastoina, sillä Päijänne ja Jääsjärvi ovat saaneet jopa kymmenittäin sääksipariskuntia löytämään omat pesimäpuunsa. Jo pelkästään Jääsjärveltä löytyy kymmenisen pesää ja eteläisen Päijänteen alueella saman verran.

Sääksi on lintu, joka syö ainoastaan kalaa. Se suuntaa kalamatkansa entistä lyhyemmille alueille, sillä ravintoa löytyy. Rantojen niin sanotut roskakalat joutuvat usein sääksien kalastukseen erikoistuneisiin teräviin kynsiin.

Mahdollisuuksia matkailulle

Hirva ja Yrjölä tuovat esille sääksen merkityksen luontomatkailuun ja ehdottavatkin esimerkiksi sääksimatkailua Päijänteellä pesivien sääksien pesien tienoille. Lyhimmillään pesien väli saattaa olla kilometrin verran.

– Matkailun kannalta sääksien pesimäalueet voisivat olla tärkeässä roolissa. Olisi upea kokemus tutustua Päijänteeltä käsin pesintäalueisiin, mutta luonnollisesti niitä häiritsemättä, kertoo kaksikko.

Havaintoja lähes päivittäin

Näyttelyn avajaisissa maanantaina oli mukana myös kaksi luontoharrastajaa, Veikko Järvinen ja Reijo Ikonen. He ovat molemmat tehneet lukuisia sääksihavaintoja muun muassa Päijänteen saarista ja Jääsjärveltä.

– Lähes päivittäin kesäaikana minulla on mahdollisuus nähdä sääksi. Tilanteet ovat usein nopeita, mutta kamera on aina mukana, naurahtaa itseään lintutarkkailijaksi tituleeraava Ikonen.

Järvisen havainnot ovat Pohjois-Sysmästä, jossa hän tietää useitakin pesintäpaikkoja Päijänteen saarissa ja luodoilla. Hän tykästyi luontoon ja lintuharrastukseen jo kansakouluiässä, jolloin hän näytti kiinnostuneille sääksien pesintäpaikkoja.

Vuosikymmeniä sääksiä tarkkailtuaan Järvinen ei näe niiden Päijänteellä varsinaisesti lisääntyneen, mutta tiettyjä muutoksia hän on havainnut.

– Kesäasukkaat ovat ehkä häirinneet sääksien elämää jonkun verran, mutta dramaattista muutosta ei ole ollut. Korppikin saattaa käydä nokkaisemassa sääksen pesästä munan, jos pesä jää hetkeksi vartioimatta häirinnän vuoksi, tietää Järvinen.

Suur-Sysmän historian tuotteistamishankkeen vetäjä Sirpa Rautiainen kertoi avajaistilaisuudessa tutkimansa sääksen historiasta ja erityisesti linnun elinolosuhteista tapporahan jälkeen.

Sääksi 100 vuotta -näyttely on Sysmän kirjastossa esillä vuoden 2019 alkupäiviin, ainakin loppiaiseen saakka.

Eija Virolainen-Nurminen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat