Ajan tasalla

Kudottua elämää tallentamaan

Karjalasta tullutta käsityöperinnettä tallennetaan muistelu- ja räsymattotyöpajojen avulla.

Kudonnan artesaani Kaisa Hako muistuttaa, että hankkeessa ei ole kyse vain perinteen tallentamisesta vaan myös sen uudentamisesta. Kuva: Heini Kuusela

Heinolassa ryhdytään tallentamaan alueella asuvien, Karjalasta kotoisin olevien naisten tai heidän jälkeläistensä käsityöperinnettä. Kudottu elämä nimellä kulkevan hankkeen toteuttavat muistelutyön ohjaaja Henna Paasonen ja kudonnan artesaani, toimittaja Kaisa Hako.

– Sain idean tämän tyyppisestä hankkeesta jo vuonna 2012. Vuosi sitten ajatus palasi mieleeni uudelleen: Isoäitini oli hiljattain kuollut ja samaan aikaan Kaisa veti räsymattotyöpajaa, kertoo Paasonen.

Paasonen houkutteli mukaan ensin Hakon, sitten Heinolan museot kera museonjohtaja Terhi Pietiläisen. Alkurahoituksen hanke on saanut Käkisalmi-säätiöltä.

Nyt käynnissä on hankkeen toinen vaihe. Tiistaina pidetyn alkuseminaarin lisäksi siihen kuuluu tutkimusvaihe sekä rahoituksen hankkiminen.

Jos matto kudotaan oman elämän riekaleista, se toteuttaa räsymaton alkuperäistä ideaa. Kudonnan artesaani Kaisa Hako

Kolmas vaihe räsymattotyöpajoineen alkaa mattojen kutomisella elokuussa. Siihen kuuluvat haastattelut ja muistelutyöpajat alkavat syksyllä ja jatkuvat keväälle 2020.

Hako kertoo, että elokuun pajoissa lähdetään liikkeelle kuteen leikkaamisesta, aivan kuten viime kesän räsymattotyöpajoissakin.

– Jos matto kudotaan oman elämän riekaleista, se toteuttaa räsymaton alkuperäistä ideaa. Matto voi olla tekijälleen silta, tie tai testamentti.

Kesällä 2020 alkaa kirjan kokoaminen saadusta aineistosta ja alkuvuodesta 2021 sekä kirjan että näyttelyn on kaavailtu olevan valmiita.

Yhteistyökumppaneita ovat Heinolan museoiden ja Käkisalmi-säätiön lisäksi Juliana-yhteisö, Elämyspuoti sekä Suomen käsityön museo.

Aineiston kerääminen ja tallentaminen on tärkeää, jotta evakkona tulleiden naisten muistot saadaan ajoissa talteen. Keruun avulla saadaan myös kuva siitä, millaista tekstiiliperintöä kodeissa säilytetään ja arvostetaan tällä hetkellä.

Vaikka tavoitteena on tallentaa käsityöperinnettä, Hako muistuttaa, että kyse ei ole vain siitä, vaan perinteen vahvistamisesta ja uudentamisesta.

– Tähän kuuluu identiteetin ja yhteisöllisyyden vahvistaminen, Paasonen huomauttaa.

Alkuseminaarissa evakuoiduista esineistä puhunut amanuenssi Seija Hahl Suomen käsityömuseosta kertoo, että muistoissa tekstiilit henkilöityvät. Niihin liittyy kertomus siitä, kenen tekemä tekstiili on tai keneltä se on saatu.

– Muistona menetetystä kodista olivat vain sieltä mukaan lähteneet esineet. Joskus se mikä lähti mukaan, määräytyi sattumanvaraisesti tai sen mukaan lähdettiinkö jalan vai hevosella. Tekstiilit oli helppo ottaa mukaan.

Heini Kuusela
heini.kuusela@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista Heinolan Citymarketin tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa IH VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sekä ESS.fi -verkkopalvelun maksulliset sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat