Ajan tasalla

70-vuotias

Raimo Ulmanen arvostelee vallitsevaa metsätaloutta vaihtoehdottomuudesta

"Esimerkiksi tällaisessa metsäkuviossa voidaan toteuttaa jatkuvaa kasvatusta tekemällä pienaukkoja hyödyntämällä olemassa olevia taimia", Raimo Ulmanen sanoo. Kuva: Osmo Kuisma

Maanantaina 70 vuotta täyttävä pertunmaalainen Raimo Ulmanen teki päivätyönsä tavallaan tehometsätalouden palveluksessa metsäkeskuksen metsätalousneuvojana.

Hän suhtautuu kuitenkin kriittisesti vallitsevan metsätalouden linjauksiin. Hän on jo pitkään ollut metsien monimuotoisuuden ja jatkuvan kasvatuksen puolestapuhuja.

– Tulin jo 1970–1980-luvuilla siihen tulokseen, että metsänhoidossa pitää olla useampia vaihtoehtoja. Se selvisi minulle, kun kuljin metsänomistajien kanssa tekemässä metsätaloussuunnitelmia. Metsätalouden suuria linjoja vedetään metsänhoitajatasolla, mutta eiväthän metsänhoitajat käy metsissä omistajien kanssa, Raimo Ulmanen toteaa.

Vuosikymmenet metsässä

Ulmanen teki vuosina 1977–2012 pari tuhatta metsätaloussuunnitelmaa.

– Kuuntelin metsänomistajia ja tein heidän mieleisiään suunnitelmia. Monet metsänomistajat eivät halunneet avohakkuita, mutta niitä he joutuivat teettämään. Metsänhoitoyhdistystenen neuvojat ja yhtiöiden puunostajat manipuloivat omistajia avohakkuiden ja alaharvennuksen puolesta muun muassa puun hinnalla. Mutta kun otetaan huomioon kaikki kustannukset muokkauksesta, taimista, heinäyksestä, myyrätuhoista ja taimikonhoidosta, tehokasvatuksen tulos ei ole parempi kuin jatkuvan kasvatuksen. Jos metsänomistaja arvostaa maisema- ja luontoarvojen säilymistä, vaaka kallistuu vahvasti jatkuvan kasvatuksen puolelle, Raimo Ulmanen sanoo

Tehometsätalouden lopputulosta heikentää sekin, että hoitotyöt jäävät usein tekemättä.

– On järjetöntä, että avohakkuun tieltä raivataan kaikki aluskasvillisuus pois. Olen törmännyt tapauksiin, että ennakkoraivauksessa on poistettu ainakin kaksi tuhatta luonnontainta hehtaarilta, jotta alue on voitu muokata ja sille istuttaa kaksi tuhatta ostotainta, Raimo Ulmanen ihmettelee.

Yleinen luulo on se, että jatkuva kasvatus tuli mahdolliseksi vasta vuoden 2014 lainmuutoksen jälkeen.

– Ei laki kieltänyt kevyempää metsänkäsittelyä aikaisemminkaan. Eikä lakikaan turvaa jatkuvan kasvatuksen toteutumista, jos siitä ei kerrota metsänomistajille. Tarvittaisiin paljon uudelleenkoulutusta neuvojille, hakkuiden tekijöille ja muille metsäammattilaisille, Raimo Ulmanen sanoo.

Petolintujen perässä

Samaan hän törmäsi myös viimeisinä työvuosinaan työskennellessään suojeluhankkeiden parissa ympäri Etelä-Savoa.

– Neuvojat eivät kertoneet riittävässä laajuudessa metsänomistajille suojelusta ja Metso-rahoituksesta, vaikka se olisi ollut taloudellisestikin hyvä vaihtoehto ja ammattilaisia siihen erityisesti kannustettiin.

– En arvostele hakkuiden lisäämistä, puuta teollisuus tarvitsee, mutta ammattilaisten on opittava ottamaan se ulos luonnonarvoja kunnioittaen, Raimo Ulmanen sanoo.

Hän on toiminut myös suurten petolintujen pesäpuiden kartoittajana.

– Metsänomistajat ovat suhtautuneet hyvin tietoon pesäpuista. Hakkuiden yhteydessä pesärauha voidaan turvata jättämällä sertifikaatin edellyttämät jättöpuut pesäpuun ympärille. Valitettavasti hakkuiden toteuttajat eivät aina näin tee, Raimo Ulmanen sanoo.

Osmo Kuisma
osmo.kuisma@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme