Ajan tasalla

Käen äänen ovat kuulleet lähes kaikki, mutta linnun näkijät ovat harvassa

Kaikki luonnossa liikkuvat voinevat allekirjoittaa sen, että lintujen ja nisäkkäiden havainnointi on vaativaa ja joidenkin luontokappaleiden kohdalla jopa erittäin vaikeaa. Tästä huolimatta meillä jokaisella lienee omakohtaisia kokemuksia kohtaamisista.

Jos kuitenkin halutaan valokuvata eläviä luontokohteita, niin vaikeusaste nousee huimasti. Luontokuvauksessa pitää muistaa ja tiedostaa, että eläinten elämässä kaikki tapahtuu välttämättömyyden pakosta.

Luontokuvaajan on lisäksi mietiskeltävä haluaako kuvan eläimestä ylipäätään vai haluaako kuvata sitä tietyssä valossa, tietyissä taustoissa ja touhuamassa jotain lajille tyypillistä. Suurin osa julkaistuista lintu- tai eläinkuvista onkin napattu houkuttelemalla kuvauksen kohde kuvaajan ulottuville käyttäen hyväksi kunkin lajin tarpeita.

Valokuvausta harrastavilla lienee kaikilla valokuva talviruokinnalla piipahtavasta talitiaisesta, mutta harvalla on kuva tintistä sen luontaisessa elinympäristössä.

Puhelin kukkuu

Kuvauskohteita voi houkutella kuvausetäisyydelle myös käyttäen hyväksi lajin reviirin puolustamista ja suvunjatkamisviettiä eli käyttää luontokappaleen ääniä houkutteena.

Yksi uteliaimmista äänen perässä paikalle saapuvista linnuista on käki. Käki on lintu, jonka läsnäolon jokainen on joskus kuullut, mutta harva nähnyt.

Nykytekniikka on helpottanut valokuvaajia linnun kuvaamisen suhteen. Pienet liikuteltavat kovaääniset kytkettynä luutuutti-yhteydellä (bluetooth) älypuhelimeen mahdollistavat linnun äänen toistamisen ihan missä vain.

Keväällä käki tulee kutsusta paikalle, edellyttäen tietenkin että lintuja on kuulolla.

Kuvaaja pelottaa

Käytin muutaman aurinkoisen kevätpäivän valokuvaten käkiä Heinolan Marjoniemessä. Muutaman kokeiluluontoisen soittosession jälkeen tiesin, miten lintu saapuu paikalle.

Internetistä, Luontoportti-sivustolta löytyvää Kukkuu-nauhaa ei tarvinnut soittaa kovinkaan monta kertaa, kun käki kuittasi omalla kukunnallaan, ja pian varpushaukkaa lennossa muistuttava lintu pyrähti äänilähteen yli.

Heti kuitenkin kävi selväksi, ettei koiraskäki uskaltaudu matalalle, eikä linnun uteliaisuus voita kuvaajan hahmon pelotetta.

Kasvien suojaan

Seuraava askel kohti kohtalaisia käkikuvia olikin äänilähteen parempi sijoittelu ja kuvaajan piiloutuminen. Kovaääniselle löytyi hyvä paikka pienen kukkulan juurelta metsäaukiolta. Kuvaajan kätkeytyminen olikin sitten toinen juttu.

Piiloteltan kuvausaukko rajaa kuvauskulmia, ja se oli tässä tapauksessa käyttökelvoton, joten passipaikka piti valita käyttäen hyväksi kasvillisuutta. Hyvä kompromissi löytyi läheisen kuusen juurelta.

Kilpailija voittaa valeäänen

Vaikka käki säntää paikalle heti äänen kuultuaan, vaatii sen kuvaaminen kuitenkin malttia.

Käki on, kuten todettua, epäluuloinen, ja kukkuu-sävelmää joutuu soittamaan useasti. Arka lintu lähestyy äänilähdettä askelittain viivähtäen ylilentojen välillä puun oksalla kerta kerran jälkeen lähempänä kovaäänistä.

Kuvaamaan ei pidäkään sännätä heti linnun paikalle saavuttua. Paras tulos saavutetaan, kun alussa opiskellaan linnun kehonkieltä ja haarukoidaan oksat, joille se laskeutuu pyrähdysten välillä.

Mutta luonto on luonto, eivätkä tapahtumat aina ole kuvaajan tahdon mukaisia. Äänekäs kukkuminen nimittäin houkuttelee paikalle hyvin usein muitakin uteliaita koiraita.

Kun kuvauspaikalle saapuu useampi käki, on syytä pakata kamat ja häipyä, sillä näkyvissä oleva kilpailija voittaa kovaäänisen kuusi–nolla.

Tuomo Seppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat