Ajan tasalla

Kierros hautausmaalla vie matkalle Heinolan historiaan

Marja-Leena Ahtiainen on vetänyt hautausmaakierroksia kolmen vuoden ajan. Kuva: Roosa Pöyhtäri

Heinolan hautausmaan A.F. Aironkadun puoleinen rautaportti vie 200 vuoden taakse. Ensimmäinen haudattu henkilö, saarnaaja Gustaf Streng, laskettiin maahan vuonna 1814.

Hautausmaa sijoitettiin paikalle, johon oli haudattu Kustaan sodan aikana (1788–1790) sotilaita. Sen sijoitusta puolsi myös rakentamisen aikaan voimaan astunut laki.

– Uuden lain mukaan hautausmaita ei sijoitettu ihan kirkkojen viereen. Ajateltiin, että haudoista nousee huuruja, jotka levittävät terveysriskejä, Marja-Leena Ahtiainen Lahden seudun oppaista kertoo.

Kävelykierros hautausmaalla on matka Heinolan historiaan. Paikallisten merkkihenkilöiden tarinat nivoutuvat kaupungin vaiheisiin.

Ajateltiin, että ­haudoista ­nousee huuruja, ­jotka levittävät ­terveysriskejä. Opas Marja-Leena Ahtiainen

Kolme vuotta hautausmaakierroksia vetänyt Ahtiainen esittelee runsaslukuiselle osallistujajoukolle ensimmäiset haudat. Aidan takana olevat kivipaasit merkitsevät merkittävän kauppiaan Aleksander Toropoffin ja hänen vaimonsa Anna Charlotan leposijaa.

– Toropoff halusi tulla haudatuksi korkealla paikalle, jotta kaupunki laskeutuu hänen jalkojensa juureen ja hän voi ylhäältä ihailla kättensä työtä, Ahtiainen kertoo.

Toropoffien kivipaaseja vastapäätä on pieni, monen tuntema hauta, johon on haudattu 140 vuotta sitten hieman yli vuoden ikäisenä kuollut Maria Wilhelmina Trandberg. Ahtiaisen mukaan hauta on jäänyt monen mieleen jo lapsuudesta.

– Seurakunta on suunnitellut paikalle Tyhjän sylin muistomerkkiä niille, jotka ovat menettäneet lapsen tai eivät ole koskaan saaneet lasta.

Rauta-aita ympäröi kauppias Aleksander Toropoffin ja hänen vaimonsa Annan hautaa merkitseviä kivipaaseja. Kuva: Roosa Pöyhtäri

Joidenkin hautausmaalle haudattujen henkilöiden tarina on jäänyt ainakin osittain arvoitukseksi. Yksi heistä on vuonna 1823 kuollut vänrikki C.A. Sevon.

– Hän oli 23-vuotias, kun hän hukkui Kymenvirtaan. Sitä on mietitty kovasti, mitä 23-­vuotias vänrikki tekee marraskuussa Heinolassa.

Ahtiaisen mukaan hän oli todennäköisesti ollut Paason kartanon pojan kadettitoveri.

– Sevon on sillä tavalla merkittävä kadettikunnan historiassa, että hän oli mukana laatimassa eettisiä sääntöjä kadettikunnalle. Hänellä oli varakasta taustaa, joten on epäselvää, miksi hänet haudattiin tänne.

– Täällä on paljon tarinoita, joista olisi mukava saada lisää selville, Ahtiainen lisää.

Opettajat jättivät jäljen kaupunkiin

Heinolassa vaikuttaneet opettajat ovat olleet aikansa näkyviä henkilöitä. Heihin törmätään myös hautausmaakierroksella.

Seminaariopettajar Adéle Maria Festén on jäänyt muistoihin persoonallisena naisena, joka ei poistunut kotoa ilman sateenvarjoa ja kalosseja.

– 1900-luvun alku oli kylpylöiden kulta-aikaa. Kylpylävieraille järjestettiin kaikenlaista ohjelmaa, ja Adéle ohjasi näytelmiä.

Festén lahjoitti näyttävän talonsa testamentissaan seurakunnalle.

– Tässä on vahvoja naisia Heinolasta, eli Heinämaan sisarukset, Ahtiainen esittelee.

Alli ja Siviä Heinämaa olivat molemmat seminaarin opettajia. Alli muistetaan opettajan uransa lisäksi myös kylpylänjohtajana ja Heinolan kaupunginmuseon alullepanijana.

Sankarihauta-alueelle on haudattu 111 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta. Sankaripatsas on kuvanveistäjä Armas Tirrosen käsialaa. Kuva: Roosa Pöyhtäri

Sotien jäljet näkyvät hautausmaalla niin sankarihaudoissa kuin merkkeinä hautakivissä. Sankarihauta-alueella on haudattu 111 talvi- ja jatkosodassa kaatunutta.

Hautausmaa oli myös sisällissodan taistelupaikka, mikä näkyy esimerkiksi merkittävän Appelbergin suvun luotien nirhaamasta hautakivestä.

– Gustaf Appelberg tuli Forskullan kartanon isännöitsijäksi ja hän meni naimisiin Hilman kanssa. Forskulla kasvoi ja voi hyvin, ja siellä oli useita satoja työntekijöitä.

Ahtiainen kertoo, että 1800-luvun lopulla suuri osa kaupunkilaisista oli jollain tavalla tekemisissä Forskullan kanssa.

Viime torstain hautausmaakävely jäi tämän kesän viimeiseksi. Opas Marja-Leena Ahtiainen on iloinen opastettujen kierrosten saavuttamasta suosiosta.

– Kesän kierroksilla on aina ollut yli 20 osallistujaa, hän kertoo.

Oppaan tehtävässä on Ahtiaisen mukaan mukavaa vastavuoroisuus. Hän on kuullut kierroksella mukana olleilta uutta eri henkilöiden vaiheista.

Roosa Pöyhtäri
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme