Ajan tasalla

100-vuotias, joka hoitaa omat asiansa

Aune Mäkelälle on tärkeää tietää, mitä Heinolassa ja maailmalla tapahtuu. Urheilu on lähellä sydäntä.

"Tässä iässä ei enää kaipaa jatkuvasti mitään menoja", toteaa 100 vuotta täyttävä Aune Mäkelä. Kuva: Anna-Kaisa Kallio

100 vuoden ikä ei oikeastaan tunnu missään, miettii Heinolan kirkonkylässä asuva Aune Mäkelä merkkipäivänsä alla. Rivitaloyksiössään yksin asuva Mäkelä iloitsee siitä, että pystyy yhä huolehtimaan itsestään ja kodistaan. Hän käy kaupassa, laittaa ruokansa itse ja hoitaa omat pankki- ja apteekkiasiansa. Raskaimmat siivoustyöt aikoo tulevaisuudessa teettää siivoojalla.

– Heinolassa asuva veljentyttäreni haluaa usein lähteä mukaani asioille, mutta hänen ei tarvitse tehdä mitään puolestani. Osaan hoitaa kaikki omat asiani, enkä ole tarvinnut mitään isompaa apua, hän kertoo.

Tulevana lauantaina 100 vuotta täyttävä Mäkelä ei tarkalleen tiedä, mikä hänen pitkän iän salaisuutensa on, mutta hänelle on aina ollut tärkeää pitää huolta kunnostaan. Eteisessä olevat kävelysauvat ovat säännöllisessä käytössä. Rollaattorin hän ottaa käyttöönsä vain, kun lähtee ostoksille lähikauppaan, sillä sen avulla tavarat saa kuljetettua helposti kotiin.

– Olen yrittänyt viettää terveellistä elämää. En ole tupakoinut enkä juonut alkoholia, ja olen mennyt aina eteenpäin silloin, kun on pitänyt mennä, hän miettii.

Olen yrittänyt viettää terveellistä elämää. En ole tupakoinut enkä juonut alkoholia, ja olen mennyt aina eteenpäin silloin, kun on pitänyt mennä. Aune Mäkelä

Eteenpäin menemisen taitoa on vaadittu, kun hän jäi leskeksi vuonna 1991. Mäkelä ei halunnut jäädä asumaan maalle omakotitaloon yksin, vaan muutti kirkonkylään lähemmäs palveluja. Vuosia myöhemmin hän joutui hautaamaan myös poikansa, joka hukkui kalastusretkellä vain 55-vuotiaana.

Sotavuodet kuluivat vanhempien apuna kotitilalla

Heinolan maalaiskunnassa maalaistalon tyttärenä kasvanut Mäkelä on asunut kotiseudullaan koko ikänsä. Lapsuuden perheen kaikki viisi lasta, kolme tyttöä ja kaksi poikaa, osallistuivat maatilan töihin pienestä pitäen. Mäkelä oli sisarussarjan nuorin, ja hän jäi kotitilalle auttamaan vanhempiaan, kun toinen maailmansota syttyi.

– Veljeni olivat sodassa ja sisareni olivat jo muuttaneet kotoa, enkä raaskinut jättää vanhempiani yksin. Nuoruusaika meni nopeasti töitä tehdessä kotona. Muutin omaan huusholliin vasta 25-vuotiaana, kun menin naimisiin, hän muistelee

Perheeseen syntyi kaksi lasta, joita Mäkelä hoiti kotona. Maalla asuvalla pariskunnalla oli myös pari lehmää ja possu, mutta eläimistä luovuttiin, kun kauppa-auto aloitti liikennöinnin.

– Marjastaminen oli minulle henkireikä ja kaikki kaikessa. Aina kun pääsin metsään, voin hyvin. Syön vieläkin mielelläni marjoja. Nuorempana olin myös kova tekemään käsitöitä, mutta enää en jaksa, koska käteni ovat jäykistyneet, hän kertoo.

Kaikki urheilulajit kiinnostavat

Mäkelälle on yhä tärkeää seurata, mitä kotikaupungissa ja maailmalla tapahtuu. Näön heikentyessä lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta hän seuraa uutisia ja ajankohtaisohjelmia radiosta ja televisiosta. Viikonloppuisin hän katsoo mielellään televisiosta urheilukilpailuja, saksalaisia ja englantilaisia poliisisarjoja sekä tietovisailuja. Suosikkisarja on Sydämen asialla.

– Pidän kaikista urheilulajeista, mutta hiihto- ja juoksukilpailut kiinnostavat eniten. Itse en ole koskaan harrastanut kilpaurheilua, mutta mieheni hiihti kilpaa ja voitti palkintojakin.

Mäkelä tietää, että osa vanhuksista kokee yhteiskunnan pitävän ikääntyviä ihmisiä taakkana. Vanhustenhoidon tulevaisuus on mietityttänyt häntä, vaikkei hänellä ole omakohtaista kokemusta hoivapalveluista. Hän on miettinyt myös kuolemaa, sillä omat ikätoverit ja saman ikäluokan sukulaiset ovat jo edesmenneitä.

– Ennen ajattelin, että minäkin päätyisin johonkin lähellä olevaan vanhainkotiin hoidettavaksi sitten, kun en enää pärjää itsekseni. Nyt tuntuu, etten haluaisi olla kenenkään hoidettavana. Parasta olisi, jos saisi nukkua pois omaan petiinsä.

Mäkelälle rakkaita läheisiä ovat Tammelassa asuva tytär, lapsenlapset, lastenlastenlapset ja muut sukulaiset. Hän nauttii läheisten ja tuttavien vierailuista, mutta viihtyy hyvin myös itsekseen.

–  Olen huomannut, että monet virkeät vanhukset ovat samanlaisia. Tässä iässä ei enää kaipaa jatkuvasti mitään menoja, hän toteaa.

Aune Mäkelä juhlii 100-vuotissyntymäpäiväänsä perhepiirissä.

Anna-Kaisa Kallio
anna-kaisa.kallio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat