Kansalaiskanava

Lukijalta

Linnuille uusia asuntoja

Vesitornin näköinen asunto sai heti uudet asukkaat. Kuva: Katja Tamminen

Olin löytänyt suojaisen pesäpaikan jo yli kaksi vuotta Harjukadun päässä olevan talon ylimmän kerroksen parvekkeelta. Alkuun asunnon ikkunan takaa katseli vanha nainen, mutta häntä ei ollut näkynyt enää yli vuoteen. Parvekkeella ei käynyt kukaan, joten siellä oli ollut hyvä hautoa munia. Taas pesässä oli kaksi munaa, joita me puolisoni kanssa vuoronperään haudoimme. Toisen hautoessa toinen oli ruuanetsintämatkalla. 

Ikkunan takana asunnossa alkoi näkyä liikettä. Asunto oli saanut ilmeisesti uudet omistajat. Poikasemme kuoriutuivat ja pian alkaisivat lentoharjoitukset. Meidät huomattiin parvekkeella. Uudet asukkaat halusivat häätää meidät pulut pois. Poikasten harjoitellessa lentämistä pesämme oli hävitetty. Kun asukkaat huomasivat paluumme, parvekkeelle viritettiin erilaisia esteitä – siimoihin kiinnitettyjä cd-levyjä sekä muovinen haukka.

Lentäminen oli vielä kovin epävarmaa. Toinen poikasista osui parvekkeelta lähtiessään siimaan, joka osui kaulaan viiltäen syvän haavan. Poikanen putosi korkeuksista maahan. Lentelin hätääntyneenä ympäriinsä, mutta en voinut tehdä mitään. Harjulla leikkivät pojat huomasivat maassa poikasen ja toimittivat sen lintutarhalle. Poikanen jäi sinne. 

Aloitimme kiivaasti etsiä uutta pesäpaikkaa. Kuulimme huhuja uusista Rantapuiston asunnoista. Sinne juuri ilmestynyt uusia pönttöjä, jotka muistuttivat jo kaupungissa olevia vanhoja rakennuksia. Joku lintutarhan pöllöistäkin oli päässyt sinne. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että sekin oli pönttö.

Uusien asumusten ympärillä kävi kuhina. Ensimmäiset muuttolinnut olivat palanneet, joten asuntomarkkinoilla oli säpinää. Kuka ehtisi ensin? Totesimme, että pönttöasunnot olivat liian pieniä meille puluille. Röyhkeät kirjosiepot yrittivät vallata uusimmat asumukset. Tiaiset olivat ehtineet jo aloittaa pesänrakennuksen keltaiseen taloon, mutta kirjosiepot aloittivat verisen taistelun, minkä seurauksena tiaiset jättivät pöntön. Tämä pönttö oli kirjosiepon ensimmäiselle puolisolle.

Kun ensimmäisessä pesässä oli munat, kirjosieppokoiras yritti laulullaan houkutella toista puolisoa. Tuossahan oli vieressä punainen, vesitornia muistuttava pönttö. Se olisi riittävän lähellä keltaista taloa, jotta perheiden ruokkiminen onnistuisi. Asukkaita sielläkin näkyi jo olevan, mutta mitäs väliä sillä on – tappeluksi vain ja entiset alta pois.

Seurasimme Rantapuiston asuntojen jakoa ja päätimme itse rakentaa uuden pesän maantiesillan alapuolisiin rakenteisiin. Olihan se meluinen paikka, kun sillankorjaustyöt olivat käynnissä. Huhut kertoivat, että silta valmistuisi jo syksyn aikana.

Mallu Ahtiainen

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat