Kansalaiskanava

Lukijalta

Kirkkomaalla Venäjältä

Me rikolliset olimme kaataneet kirkkomaalta muutaman rannetta paksumman risun ja jättäneet liian pitkät "kannot". Niihinhän siellä hyppivät lapset voivat kompastua ja satuttaa itsensä?

Synnyinseudut Vuoksen varrelta Karjalasta kutsuvat meitä, karjalaiset juuret omaavia yhä keväisin. Käymme edelleen kunnostamassa rauniokirkkojen ympäristöjä ja hautausmaita.
Nyt keväinen kotiseutumatka sukumme juurille palautti mieleen vaaran vuosiksi kutsutun ajan. Minulle tuli hetkeksi ikävä äitiä ja Kekkosen aikaa!


Kotiin, Sysmään tuolta seikkailumatkalta selvittyäni otin esille ja uudelleen luettavaksi Edvin Linkomiehen kirjan VAIKEA AIKA Suomen pääministerinä sotavuosina 1943 -44. Sain tuon kirjaharvinaisuuden lahjaksi lohjalaisilta ja Nummipusulalaisilta veteraaneilta, sieltä Sysmään muutettuani.

Linkomies kirjoitti muistelmansa "historiallisen totuuden selvittämiseksi" vuosina 1947 ja 1948. Esipuheessaan hän sanoi kiinnittäneensä päähuomionsa siihen " mitä on ollut asiakirjain osoittamien ratkaisujen takana." Lukijalle osoittamassa esipuheessaan hän määräsi: " Mikäli taas ne (muistelmat) joutuvat toisten julkaistaviksi tallaisenaan, on liitteiksi painettava kaikki pääministerinä pitämäni puheet sekä myös sotasyyllisyysoikeudessa esittämäni lausunnot. Kuoltuanikaan niitä ei saa julkaista ennen kuin aikaisintaan vuonna 1970."
Lahjaksi saamani kirja on minulle poliittista historiaa hyvin pintapuolisesti tuntevalle hyvin raskasta luettavaa. Se kuitenkin auttaa historiaan perehtymätöntäkin ymmärtämään menneisyyden poliittisia ratkaisuja ja sitä kautta omaa perittyä, osin ahdasta asennemaailmaamme ja sitä kautta itseämme.

Kotiseutumatkalla koetun seurauksena mieleeni palasivat Jari Tervon 2.1. tänä vuonna tv.ohjelmassa esittämät mielipiteet. Olin ihmeissäni kirjoittanut ne muistiin myöhemmin makusteltavakseni: " Kekkonen aloitti Suomen lännettymisen. Me ymmärrämme Suomen Kekkospeliä. Se oli kovaa, mutta me myös hyödyimme siitä. Suomi oli mediaa myöten Kekkoslainen."
Hyvä että oli, vakuutan minäkin nyt, Vuoksenrantamatkani kokemuksista ja kokemamme seurauksena naapuruussuhteitten merkityksestä entisestäänkin tietoisempana.
Suomettuminenhan on saksalaisten keksimä termi. sanoi Jari Tervo. Parempi olisi, jos ihan itse määrittelisimme itsemme ja tulkitsisimme historiaamme.

Vuoksenrannan (= Gammennogorskin) kirkon mäellä "vankina" viettämämme aika opetti minulle uutta naapurimaan kansallisesta ja ehkä poliittisestakin kulttuurista: Kyllä Venäjällä yksilölläkin on melkoisen paljon toiminta- ja vaikutusvaltaa.

Me muistopuistoa haravoineet ja kunnostaneet emme tällä kertaa osanneet hoitaa suhteitamme hautausmaan naapureina asuviin paikallisiin ihmisiin.
Kaksi pontevaa naista, jotka tarkkailivat työtämme jäivät nyt kokonaan "Ystävyys- ja avunantosopimuksen" ulkopuolelle ja huomioimatta.
Muistan kuinka edelisellä kerralla sain hakea vettä heidän kaivostaan. Nöyrästi venäjänkielellä esitetyt terveiset Suomesta ja kahvipaketti olisivat ehkä nytkin toimineet ja olisimme välttyneet neljän tunnin kuulusteluilta.


Me rikolliset olimme kaataneet kirkkomaalta muutaman rannetta paksumman risun ja jättäneet liian pitkät "kannot". Niihinhän siellä hyppivät lapset voivat kompastua ja satuttaa itsensä?

Paikallisen miliisin lisäksi rikostamme tutkimaan tuli pitkän odottelun jälkeen kolme turhautuneen ja mielestäni vähän huvittuneenkin oloista virkanaista ja -miestä: Tuhot tarkastarriin. Yhdellä silmäyksellä "rungot" laskettiin!
Pääsimme vähällä. Opimme paljon. Kansanluonteeseen ja kansankulttuuriin kannnatta tutustua.


 

Iris Saloranta

sysmäläinen kirjailija/ kuvataiteilija

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo käyttänyt ilmaisen tutustumisjaksosi?

Tilaa IH Verkko Plus 8 viikkoa
vain 2 € / viikko!

(norm. 12,50 € / kk)

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat