Kansalaiskanava

Kissankäpälän suojelualue

Tientekoa luontoa säästäen. Kuva: Erkki Heiskanen

Jaakon päivän aamu 2016 valkeni kirkkaana enteillen hellettä. Tiedossa oli uuden mökkitien tekoa naapurille ja vanhan kärrytien levennystä.

Urakoitsijan kanssa oli tehty treffit katselmuksen suorittamiseksi vanhan väylän osalle. ”Tosta toi puu pois ja tuokin…”, ohjeistivat alansa ammattilaiset Jorma ja Jukka Saarinen.

Kun tultiin mökkini parkkipaikalle, näytin kuorma-autoille sopivan kääntämiskohdan. Jorma oitis havaitsi keltaisen, heijastimin varustetun muoviputken tönöttämässä selvästikin kulkua haittaamassa. Kehon kieli tuki hämmästystä soivaa kysymystä: ”Mikäs toi on?” Siinä on ympäristöinsinöörin (tyttäreni) määräämä kissankäpälän suojelualue. ”Tääähh?” Keltainen keppi on merkkinä, että sen tuolle puolelle ei saa ajaa, valistin. Mies katsoo epäuskoisena minua ja kysyy: ”Onks se niin harvinainen?” En ole muualla tässä saaressa sitä nähnyt, vastasin.

Pian saapuikin varsinainen työkone rekan lavetilla. Oli ilo katsella suuren 28 tonnia painavan Volvo- kaivinkoneen liikehdintää osaavissa käsissä. Jokaisella liikkeellä oli tarkoitus, työ eteni rivakasti. Iso, mutta ympäristöystävällinen, voidaan sanoa tuosta kaivurista. Yhtään savun tussahdustakaan ei tullut pakoputkesta. Äänikin oli varsin kesy. Musiikilta ajoittain kuulosti rytmikkäiden liikkeiden muutokset moottorissa. Moottorisahan meteli oli tuon savotan ainoa häiriöääni. Illalla töiden tauottua ja koneen jäähdyttyä kiipesin testaamaan, puhuiko Jukka totta. Ihme ja kumma, pakoputken sisäpinnalta ei juuri mitään sormeen tarttunut.

Mursketta tuovat isot neliakseliset kuormurit mahtuivat kuin mahtuivatkin kääntymään, vaikka kissankäpälät tilaa rajoittivat. Asiakkaan toivetta kunnioitettiin huolella. Sen sijaan myöhemmin naapuriin puutavaraa tuova kuski ei välittänyt keltaisesta tolpasta. Kalustoa käännettäessä oli merkki yliajettu. Onneksi vain vähän suojeltavia kasveja tallaantui tuosta parin neliön alueesta.

Eräässä kohtaa vanhaa tietäni oli kontiaisen alikulkureitti. Mietin, että mitenkähän äijän käy. Hyvin kävi. Kymmenen sentin tiukka murskekerros ei ollut este, vain pikku hidaste. Kaveri merkkasi entiseen kohtaan keskelle tietä tunnelinsa purkuaukon jo neljäntenä päivänä. Luontokappale näytti, kenellä on viimeinen sana maansiirrossa. Voiton merkkinä komea hiesukeko. Jorman tiimi koki rökäletappion 6–0.

Suojelu kannatti. Jo seuraavana kesänä pitkään kitunut kissankäpälä – lisää valoa ja paahdetta saatuaan – elpyi kukkimaan. Tänä suvena kukkia ilmestyi vielä useampi.

Erkki Heiskanen

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa IH Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 12,50 €) ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat