Suomalaiset koronavirusrokotteen kehittäjät tähyävät ensimmäisen tautiaallon toiselle puolen

Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtaja, professori Mika Rämet Oulussa 7. toukokuuta. TIMO HEIKKALA / LEHTIKUVA

STT

Suomalaiset hankkeet koronavirukseen tepsivän rokotteen kehittämiseksi katsovat ensimmäisen tautiaallon yli. Niissä tähdätään muun muassa siihen, että kehitystyöstä olisi hyötyä paitsi meneillään olevassa, myös mahdollisesti vuosien päästä iskevässä uudessa kriisissä.

Kotimaassa on käynnissä tiettävästi kaksi rokotehanketta koronavirusta vastaan, ja ne kehittävät rokotetta toistaan poikkeavilla tekniikoilla. Myös aikataulu on siksi erilainen. Akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttuala, Helsingin yliopiston virologian professori Kalle Saksela ja saman yliopiston akatemiaprofessori Kari Alitalo ryhmineen kehittävät geenipohjaista, nenäsumutteena annosteltavaa rokotetta. Toinen rokotehanke on meneillään Tampereen yliopistossa.

Ylä-Herttualan ja hänen kollegoidensa käyttämää menetelmää on kehitetty aiemmin maailmalla sars- ja mers- koronavirusepidemioita vastaan.

– On osoitettu, että hyvin pienellä geenilääkkeen annostelulla nenänieluun syntyy hyvä suojaava immuunivaste tätä virusta kohtaan, Ylä-Herttuala sanoo.

Perinteiset rokotteet sisältävät yleensä joko eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia tai tapettuja eli inaktivoituja taudinaiheuttajia, ja niiden tuotanto on työlästä ja aikaavievää. Ylä-Herttualan ryhmän rokote perustuu siihen, että kloonataan koronaviruksen keskeisin pintaproteiini eli niin sanottu piikkiproteiini, jonka avulla koronavirus tunkeutuu soluun. Kun piikkiproteiinin dna kuljetetaan rokotteella ylänieluun, nielun pintakerroksen solut alkavat tuottaa itse tätä proteiinia, jota vasten syntyy immuunivaste.

– Menetelmä on nopea ja meillä hioutunut, koska geenivalmisteilla on tehty meillä useita pienempiä ja isompia kliinisiä tutkimuksia. Täällä Kuopiossa A.I. Virtanen -instituutissa on kehitelty jo parikymmentä vuotta geenilääkkeitä, Ylä-Herttuala kertoo.

Kansainvälinen kilpailu jätetään muille

Akatemiaprofessorin mukaan heillä on kokeellinen rokote valmiina kesällä tai viimeistään kesän jälkeen. Silloin rokote on valmis eläinkokeisiin, joihin menee arviolta koko syksy.

– Samalla pitää keskustella viranomaisten kanssa, mikä on minimipaketti teho- ja turvallisuustestauksia koe-eläimillä. Riittävätkö hiirikokeet vai tarvitaanko muitakin eläimiä, jotta voidaan jättää (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) Fimealle lupahakemus ensimmäisen vaiheen ihmiskokeisiin.

Ylä-Herttuala sanoo, että tavoitteena ei ole kilpailla kansainvälisten valmistajien kanssa ja pyrkiä tuottamaan satoja miljoonia annoksia maailmanmarkkinoille. Ryhmä on lähestynyt asiaa huoltovarmuusnäkökulmasta.

– Jos on oikein suuri katastrofi maailmalla, silloin ei voi luottaa siihen, että pieni Suomi saisi käyttöönsä parhaat mahdolliset rokotteet. Pahassa tilanteessa meillä olisi järjestelmä, jossa suomalaiset huippututkijat pystyisivät tuottamaan järkevässä ja nopeassa ajassa rokotetta oman maan tarpeisiin.

Akatemiaprofessori uskoo, että heidän rokotteellaan olisi mahdollista rokottaa ainakin riskiryhmät ja ammattiryhmiä, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Tällä hetkellä arvio on, että rokote voisi valmistua ensi keväälle. Aikatauluun vaikuttaa se, miten pitkiä kokeita ihmisillä viranomaiset vaativat.

– Jos on edullinen hyvä rokote ulkomailta, totta kai sitä kannattaa käyttää. Meidän pointtimme on, että olisi valmius tulevaakin varten. Pitää muistaa, että epidemioita tulee jatkossakin.

Rokotetta on toistaiseksi tehty geenilääkkeiden tutkimukseen, valmistukseen ja kloonaukseen jo aiemmin myönnetyillä varoilla. Alkuvaihe menee Ylä-Herttualan mukaan olemassaolevalla akatemisella rahoituksella, mutta eläinkoevaiheesta eteenpäin tarvitaan lisärahoitusta. Hakemuksia on vireillä.

– Kyllä se (rahoitus) jostain kaivetaan, en epäile hetkeäkään.

Tampereella ei kiirehditä

Toisessa suomalaisessa rokotehankkeessa hyödynnetään Tampereen yliopiston pitkää kokemusta viruksen kaltaisten kappaleiden valmistuksesta. Niin sanotussa VLP-menetelmässä rakennetaan virusta mahdollisimman paljon muistuttava ulkokuori, jonka sisältä kuitenkin puuttuu sairastuttava perintöaines. Menetelmän nimilyhenne tulee sanoista virus-like particles, ja sen pohjalta kehitetty rokote voi saada elimistössä aikaan vahvan immuunivasteen.

Jo entuudestaan tiedetään, että tällä periaatteella tehdyt rokotteet voivat toimia. Esimerkiksi kohdunkaulan syövän ehkäisyyn kehitetty HPV-rokote pohjautuu samaan teknologiaan.

Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtaja, professori Mika Rämet sanoo, että menetelmä on hidas, koska viruksen kaltaisten kappaleiden valmistus on työlästä. Nopeuskisan sijaan ajatuksena on tehdä niin hyvä rokote kuin mahdollista. Ei ole epätavallista, että ensimmäiseksi markkinoille tuleva rokote korvautuu ajan myötä aiempaa paremmilla rokotteilla. Esimerkiksi pneumokokkirokotteiden kohdalla on tapahtunut näin, Rämet kertoo.

– Emme ole ajatelleet, että olisimme syksyllä valmiita tai oikeastaan ensi vuonnakaan. Paremminkin niin, että jos olisi vara valita, mikä olisi loppuviimeksi se kaikkein paras rokote. Sitä yritämme tehdä.

Eläinkokeet edessä

Rämetin mukaan rokotteen valmistumisen aikatauluun liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Seuraavaksi olisi kuitenkin tarkoitus valmistaa viruksen kaltaisia kappaleita hyönteisviljelmissä, minkä jälkeen voivat alkaa eläinkokeet.

– Sen jälkeen, jos rokote lähtökohtaisesti toimii, katsotaan miltä näyttää muun maailman rokotekehityksen suhteen. Jos saatavilla on hyvin toimivia rokotteita, tilaus on luonnollisesti vähäisempi. Jos taas näyttää, että tämänkaltaiselle rokotteelle on tarvetta, sen kehitystä jatketaan. Jos ja kun on lupaavia eläinkokeita, voidaan rokotetta lähteä viemään kohti ihmiskokeita.

Yliopistoissa tehdään tehdään tällä hetkellä koronatilanteen vuoksi vain välttämätöntä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Tämän seurauksena Tampereella on pystytty irrottamaan ihmisiä rokotehankkeeseen erityisesti apulaisprofessori Vesa Hytösen ja laboratoriojohtaja Vesna Blazevicin ryhmistä. Koska rokoteimmunologia on yksi Tampereen yliopiston painopistealueita, toimintaan on senkin vuoksi pystytty resurssoimaan henkilöstöä.

Rämetin mukaan alkuvaiheen kustannukset eivät ole isot. Nykyisellä rahoituksella päästään kohtalaisen kivuttomasti siihen asti, että pystytään eläinkokeissa katsomaan, muodostuuko rokotteella toivottu immuunivaste.

– Siitä eteenpäin alkaa hintalappu kasvaa. Kun katsotaan vaikutusta tuhansilla ihmisillä, pitää olla jo isompia harteita taustalla.

Keskustelu