”Suomessa on kautta aikojen arvostettu ylenpalttista työntekoa” – työholisteja on eniten esimiehissä

Työholismiin liittyy kaksi selkeää tunnusmerkkiä: liiallinen työskentely ja pakonomainen työskentely. Emmi Korhonen / LEHTIKUVA

STT

Noin 4–7 prosenttia työikäisistä suomalaisista tunnistaa itsessään työholistisia taipumuksia. Luvut ovat Työterveyslaitoksen tällä hetkellä käynnissä olevasta ja vielä julkaisemattomasta väestökyselystä, kertoo Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimusprofessori Jari Hakanen.

Hakasen mukaan ei ole olemassa tietoa siitä, onko työholismi lisääntynyt tai vähentynyt vuosien varrella.

– Suomessa on kautta aikojen arvostettu ylenpalttista työntekoa ja podettu korostunutta vastuuntuntoa ja syyllisyyttä tekemättömistä töistä. Tällainen ajattelu on hellittämässä varsinkin nuoremmilla sukupolvilla, ja myös vapaa-aikaa osataan arvostaa. Pitkällä aikavälillä työholismin voisi siis olettaa vähentyneen, Hakanen arvioi.

Hakasen mukaan asia voi kuitenkin olla yhtä lailla toisinpäin. Uudet ajasta ja paikasta vapaat työn tekemisen tavat, autonomian lisääntyminen sekä itseohjautuvuus varsinkin työpaikoissa, joissa on kovaa kilpailua ja arkipäiväistynyt ylityökulttuuri, saattavat lisätä työholismia.

Hakanen ei usko koronaviruksen aiheuttaman poikkeuksellisen laajan etätyötilanteen vaikuttaneen työholisteihin kovin radikaalisti. Työholistinen työskentelytapa on yleensä sitkeä ja pysyvä olosuhteista riippumatta. Osa saattaa tehdä entistä enemmän töitä, ja osalla esimerkiksi perhe voi hillitä työn tekemistä paremmin kotona kuin työpaikalla.

TTL:n julkaisemattoman väestökyselyn perusteella työholisteja on eniten esimiehissä. Työholisti yleensä pyrkii asemaan, jossa on mahdollista tehdä rajattomasti työtä ja jossa saa paljon vastuuta ja autonomiaa. Media- ja mainonta-aloilla työholisteja on keskimääräistä enemmän.

Julkisella sektorilla työholismi on yleisempää kuin yksityisellä sektorilla. Naisissa ja miehissä on työholisteja suunnilleen yhtä paljon.

Stressiperäiset oireet iskevät yleensä ensimmäisenä

Jyväskylän yliopiston psykologian professorin ja tutkijan Taru Feldtin mukaan työholismiin liittyy kaksi selkeää tunnusmerkkiä: liiallinen työskentely ja pakonomainen työskentely. Liiallista työskentelyä on tarve saada paljon aikaiseksi. Työpäivät venyvät, ja työt vievät myös vapaa-ajalta ja lomilta aikaa. Pakonomaiseen työskentelyyn liittyy pakkomielteinen suhtautuminen työhön.

– On koko ajan tunne siitä, että töitä pitäisi tehdä, ja jos työnteko on jostain syystä estynyt, tulee rauhaton ja jopa syyllinen olo, Feldt kuvailee.

Feldtin mukaan ihminen ei välttämättä kärsi työholismistaan itse. Hän kokee tekevänsä asenteidensa ja arvojensa mukaisesti töitä. Työholismissa piilee kuitenkin aina terveysriski, sillä se vaarantaa palautumisen.

Hyvät yöunet ja riittävä henkinen irtiotto työstä laskevat stressitasoa ja kuormitusta. Jos palautuminen laiminlyödään jatkuvasti, stressiperäiset oireet, kuten unettomuus tai unihäiriöt, iskevät yleensä ensimmäisenä. Lopulta vaarana on uupumus.

– Yksilölliset erot ovat suuria. Jotkut kestävät tällaista rumbaa vuosikausia eivätkä koskaan uuvu. Joillakin oireilu alkaa nopeasti. Omilla psyykkisillä voimavaroilla on iso merkitys tässä yhtälössä.

Feldtin mukaan työholistin identiteetti on vahvasti kietoutunut siihen, miten hyväksi ja aikaansaavaksi työntekijäksi hän kokee itsensä. Jos työholisti menettää työnsä eli elämänsä tärkeimmän sisällön, seurauksena on usein voimakasta ahdistuneisuutta, arvottomuuden tunnetta tai jopa elämän romahtamisen kokemus.

Työholismista eroon pääseminen edellyttää arvoremonttia

Kuten kaikissa riippuvuuksissa, ensimmäinen askel on ongelman tunnistaminen. Työholistilla tämä tapahtuu yleensä vasta jonkin dramaattisen käänteen seurauksena. Hän saattaa sairastua tai menettää työnsä tai perheensä, Feldt kertoo.

– Työholismista eroon pääseminen edellyttää arvoremonttia. Ihmisen pitää myllertää suhteensa työhön perinpohjaisesti ja kyseenalaistaa tähänastisen työskentelynsä järkevyyttä itsensä, terveytensä sekä myös läheistensä ja työyhteisönsä kannalta.

Feldtin mukaan työntekijän kannattaa ottaa esimies osaksi prosessia. Esimiehen on tärkeä ymmärtää, mistä on kysymys ja että muutoksella pyritään kohti yhteistä päämäärää.

Työnantajan näkökulmasta olennaista ei ole pelkästään se, että työntekijät saavat mahdollisimman paljon aikaiseksi, sillä liiallisessa työskentelyssä piilee aina sairastumisen riski.

– Työpaikalla on tärkeää jakaa vastuuta ja ottaa työterveyshuolto mukaan prosessiin. Myös perheen ja läheisten tuki on ratkaisevassa roolissa. Yrittäjien kannattaa kertoa asiasta avoimesti työntekijöille, ja myös perusterveydenhuollosta saa apua.

Jos työholisti päätyy uranvaihdokseen, päätös lähtee Feldtin mukaan yleensä omasta pohdiskelusta, tahdosta ja motivaatiosta, harvemmin olosuhteiden pakosta.

Keskustelu