Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Elämänhallinnasta kuolemanhallintaan

Yksilöllisyys ja omat valinnat korostuvat nykyään ihmisen elämässä. Yhä useampi haluaa rakentaa itselleen ja elämälleen persoonallisen polun ja myös päättää, milloin ja miten se päättyy.

Ihminen voi säädellä viimeisiä vaiheitaan monella tavalla: määrätä miten häntä hoidetaan, saako hänet elvyttää, ja saako hänen elimiään käyttää muiden ihmisten hengen ja terveyden pelastamiseen.

Ihminen voi yrittää ulottaa ohjeensa myös kuoleman rajan tuolle puolen toivoen, että omaiset noudattavat hänen tahtoaan. Moni haluaa päättää, haudataanko hänet arkussa, tuhkattuna uurnassa vai pelkkänä tuhkana sirotellen vaikkapa vesistöön.

Vainajalla saattaa olla toiveita myös siitä, mitä hänen hautajaisissaan tarjotaan, millaista musiikkia siellä soitetaan, ja keitä sinne kutsutaan. Toiveena voi olla uskonnoton tai kirkollinen seremonia, kenties sopiva pappikin jo siunaajaksi nimettynä.

Moni ihminen ei kuitenkaan ajattele mielellään omaa kuolemaansa, ja toistaiseksi vain harva tekee varsinaisen hautaustestamentin. Hyviin tapoihin kuuluu tietysti noudattaa vainajan epävirallisempiakin toiveita, jos ne ovat omaisten tiedossa.

Selkeä hautaustahto voi helpottaa myös omaisten surua. Hautajaiset ovat heille tärkeä osa surutyötä, jonka omaiset varmasti tuntevat tekevänsä paremmin, kun vainajan tahto toteutuu.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Suosittelemme

Luetuimmat