Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Äärioikeisto ei saa omia kansallishenkeä

Nykyinen Eurooppa on monessa suhteessa nationalismin eli kansallisuusaatteen luomus. Ensimmäisen maailmansodan rauha pilkkoi Itä-Euroopan suuret keisarikunnat pieniksi kansallisvaltioiksi, joiden väestö ryhmittyi toisen maailmansodan jälkeisissä karkotuksissa ja väestönsiirroissa entistä vahvemmin kansallisiksi kokonaisuuksiksi.

Nyt äärioikeisto kautta Euroopan omii kansallisuusaatetta itselleen julistautuen sen ainoaksi oikeaksi edustajaksi. Päätään nostavat sekä oman kansan muiden yläpuolelle asettava kansalliskiihko että erityisesti uudenlainen kansallinen itsekkyys, joka pyrkii hajottamaan Eurooppaan rakennetut yhteisen talouden, vastuun ja turvallisuuden järjestelmät.

Itseriittoinen äärinationalismi väittää vastaavansa moniin ajan todellisiin ongelmiin, mutta tarjoaa yleensä vain populistisia näennäisratkaisuja, joiden epäonnistumisesta voi aina syyttää muita.

Nationalismia ei pidä luovuttaa äärioikeiston keppihevoseksi, sillä on olemassa myös tervettä kansallistunnetta, myönteistä ylpeyttä oman maan ja sen asukkaiden saavutuksista. Hyvä kansallishenki ei korosta omaa paremmuuttaan, vaan nostaa esiin omalle yhteisölleen ominaisia myönteisiä erityispiirteitä – sitä, että meillä on muulle maailmalle jotain ainutlaatuista annettavaa, josta hyötyvät kaikki.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat