Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Vainajaa voi muistaa monilla eri tavoilla

Tänä talvena on keskuudestamme poistunut monta eri tavoilla merkittävää suomalaista: Matti Nykänen, Olli Lindholm, Ismo Kallio... Nykäsen kohdalla keskusteluun nousivat valtiolliset hautajaiset, jotka vaativat valtioneuvoston päätöksen. Hallitus ei joutunut vaikean ratkaisun eteen, kun Nykäsen omaiset päättivät pitää tilaisuuden yksityisenä.

1980-luvulle asti valtiollisia hautajaisia järjestettiin jopa useita vuodessa, mutta sen jälkeen kunnianosoituksia on jaettu lähinnä vain valtiollisista ja sotilaallisista ansioista, poikkeuksena kirjailija Väinö Linna vuonna 1992. Urheilijoista kunnian on viimeksi saanut ensimmäinen hiihdon olympiamitalistimme Tapani Niku vuonna 1989.

Julkisuuden henkilön, arvohenkilön ja suurmiehen tai -naisen määritelmät ovat viime vuosikymmeninä hämärtyneet ja laajentuneet niin paljon, että valtiollisten hautajaisten saajia on nykyään vaikea perustellusti valita. Eri ihmisryhmillä on omat sankarinsa, ja aidosti kansaa yhdistävät hahmot ovat harvassa.

Tässä tilanteessa valtion kannattaa säilyttää valittu linja ja sitoa valtiolliset hautajaiset ensi sijassa valtiollisiin ansioihin. Muiden ansioituneiden kansalaisten kunnioittamiseen löytyy muitakin tapoja kuten valtion tuntuva osallistuminen hautajaisten, hautakiven tai muistomerkin kuluihin. Kansa kyllä valitsee, ketä se arvostaa, eikä tarvitse sille valtion vahvistusta.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Suosittelemme

Luetuimmat