Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Ennakkoäänestyksen suosion kasvu jatkuu

Ennakkoäänestyksen suosio jatkaa kasvuaan. Yhä useampi käyttää ääntään jo ennen varsinaista vaalipäivää, usein muun asioinnin yhteydessä.

Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa käyttöön otettu ennakkoäänestys, silloin nimeltään postiäänestys, pysyi pitkään marginaalisena äänestystapana. Useimmat äänestäjät halusivat takavuosina täyttää kansalaisvelvollisuutensa nimenomaan varsinaisena vaalipäivänä, virallisella äänestyspaikalla, vakavan juhlallisen vaalilautakunnan edessä, siniristilippujen liehuessa, pyhäpuku päällä, hartaana vaalikeräyslippaaseen roponsa kilauttaen. Äänestyspaikkoja oli paljon, ja äänestysmatkat maaseudullakin varsin lyhyitä.

1990-luvulta lähtien äänestyminen on arkistunut vauhdilla. Etenkin moni maaseudun äänestäjä valitsee ennakkoäänestyksen, koska asioi arkena muutenkin kuntakeskuksessa ja voi hoitaa äänestyksen siinä sivussa. Kaikki eivät enää edes pidä kunnallisia tai valtiollisia vaaleja niin tärkeänä tapahtumana, että sen takia kannattaisi lähteä erikseen liikkeelle.

Ongelma ei ole, missä ja milloin ihmiset äänestävät, vaan yleinen äänestysaktiivisuus. Kun ihmisten usko edustukselliseen demokratiaan horjuu, putoaa myös äänestysprosentti hitaasti, mutta varmasti, kohti uskottavuuden rajaa. Ketä päättäjät edustavat, jos kolmannes kansasta ei enää äänestä?

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Suosittelemme

Luetuimmat