Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Väestökadon kanssa pitää oppia elämään

Suomen väestötilastot kertovat yhä karumpaa tarinaa. Uusimaa ja muutamat muut suuret kasvukeskukset porskuttavat vahvasti, mutta muualla ikääntyvä väestö vähenee kuolleisuuden ja useimmissa kunnissa myös muuttoliikkeen vuoksi. Jopa Kouvolan ja Mikkelin kaltaiset maakuntakeskukset kamppailevat väestökadon kanssa.

Heinolassa on 1990-luvulta lähtien pohdittu, miten kaupungin väkiluku saataisiin käännettyä kasvuun. Viimeistään nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa on pakko tunnustaa, että kysymys on väärin asetettu. Näköpiirissä ei ole mitään sellaista realistisesti ajateltavissa olevaa kehitystä, joka aiheuttaisi niin suurta tulomuuttoa, että se voittaisi suurten ikäluokkien kuolemasta lähivuosikymmeninä koituvan väestönmenetyksen.

Oikea kysymys kuuluu: Miten säilytetään mahdollisimman suuri osa kaupungin elinvoimasta, kun väestö väistämättä vähenee? Miten säilytetään mahdollisimman hyvät palvelut, kun käyttäjiä ja maksajia on yhä vähemmän? Miten huolehditaan toimivan yhdyskuntarakenteen säilymisestä, kun osa asunnoista tyhjenee ja muuttuu lähes arvottomiksi?

Väestökato ei merkitse väistämätöntä kurjuutta, kun siihen osataan varautua ja sopeutua. 16 000–17 000 asukkaan Heinolakin voi olla hyvä asuinpaikka kaikenikäisille, kun kaupunki pystyy muuttumaan olosuhteiden mukana.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat