Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Eurot eivät kerro kaikkea palveluista

Kuntaliiton verkkosivuilta löytyy selkeä ja helposti hahmotettava kuntien kulurakenteen vertailu: Mikä kunta panostaa suhteessa enemmän koulutukseen? Missä on vahvin sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus? Mikä kaupunki pitää parasta huolta kunnallistekniikastaan?

Kuntatalous ei kuitenkaan ole palikkaleikkiä, eikä mikään ole julkisessa palvelutuotannossa yleensä niin yksinkertaista kuin miltä se näyttää. Korkeat kulut voivat kertoa hyvistä palveluista, mutta yhtä hyvin ne voivat olla merkki tuotannon tehottomuudesta, vaikeasta toimintaympäristöstä tai omalaatuisesta tavasta kirjata kustannuksia.

Muutama kallis erikoissairaanhoidon potilas saa pienen kunnan näyttämään paperilla varsinaiselta sote-paratiisilta, vaikka lähin lääkärin vastaanottokin sijaitsisi naapurikunnassa. Pieniä kouluja ylläpitävä kunta voi vaikuttaa runsaskätiseltä kouluttajalta, vaikka kysymys olisi vain pienten yksiköiden kalliista hinnasta per oppilas.

Tilastot antavat päättäjille arvokasta perustietoa, mutta vaativat tuekseen myös selitystä ja ymmärrystä. Pahimmillaan niillä voi todistaa lähes mitä tahansa, kun lukuja tulkitaan sellaisinaan ja tahallisen yksiviivaisesti.

Kun vanhustenhoidon kulut lähivuosina nousevat, se ei tarkoita parempaa hoivaa, vaan hoivattavien määrän kasvua.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat