Torin laidalta

Torin laidalta

Luolastosta maan pinnalle

Thaimaassa Villisikojen jalkapallojoukkueen lapsista koostunut ryhmä nuoren valmentajansa kanssa kärsi äskettäin melkoisista piinaviikoista. Tieto luolaan juuttuneista lapsista ylitti uutiskynnyksen monella tasolla ja uutisointi oli samaa luokkaa. Miljoonat ihmiset maailmassa seurasivat intensiivisesti jouk-kueen löytämisen jälkeisiä hetkiä ja toivoivat lasten pelastumista. Onneksi tarina päättyi onnellisesti.

Lasten kärsimys oli arvattavasti suurimmillaan ensimmäisen yhdeksän päivän aikana, jolloin ryhmästä ei vielä tiedetty mitään. Toivon kipinät pelastumisesta nousivat heidän paikallistamisensa jälkeen, mutta samalla tuotiin esille pelastusoperaation haasteet, jotka eivät olleet ihan pienemmästä päästä. Happi meinasi loppua ja ennustetut rankkasateet toivat tummia pilviä operaation ylle. Ihmishenkien menettämiseltäkään ei vältytty, sillä yksi pelastamaan saapunut menehtyi luolaston tutkintavaiheessa.

Luolastoon kertyneen veden saartamat nuoret kokivat kärsimystä, josta he näkevät painajaisia vielä pitkään. En voi edes kuvitella, mitä lasten päässä on liikkunut silloin, kun toivoa pelastumisesta ei vielä ollut.

Massiivista uutisointia kritisoitiin argumenteilla, että ihmisiä kuolee maailmassa satoja tuhansia erilaisissa tilanteissa, joissa sota näyttelee suurta osaa. Lento-onnettomuudet, laivojen uppoamiset ja sotaa kuvaavat tapahtumat kirpaisevat silti monen äidin sydäntä. Koen Thaimaan tapahtuman osoituksena yhteisön aktiivisuudesta, vapaaehtoisten auttamishalusta sekä maailmanlaajuisesta kannustamisesta operaatiossa unohtamatta avun tarjoamista.

Pelastamisoperaatio tiedotettiin kaikelle kansalle hetki hetkeltä ja jokaisen lapsen saaminen sairaalahoitoon tiedettiin reaaliaikaisesti. Viime viikolla tiedotettiin lasten pääsystä sairaalasta, joka sekin oli mediatapahtuma.

En anna pisteitä sille sektorille, joka lähti paikan päälle siinä vaiheessa, kun ryhmän pelastuminen alkoi olla mahdollista. Elokuva-ainestahan tapahtuma on mitä suuremmassa määrin, mutta inhimillisyys taisi aikataulutuksessa unohtua.

Eija Virolainen-Nurminen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat