Torin laidalta

Torin laidalta

Pappisten koulu in memoriam

Postilaatikosta löytyi kutsu. Tervetuloa Pappisten koulun luopumisbileisiin. Pappisten koulu toimi vuosikymmenet täällä Jääsjärven rannalla. Opetustoiminta tuli tiensä päähän vasta 2000-luvulla. Sen jälkeen kyläyhdistys vuokrasi koulun, mutta nyt taittuu taas uusi lehti historiankirjoissa. Vuokrasopimus päättyy helmikuussa 2019, jolloin koulu siirtyy kunnalle.

Minä kävin Pappisten koulua 1980–1990-lukujen taitteessa. Nyt on aika muistella hetki edesmennyttä koulua.

Koulupäivä alkoi yläluokasta. 3.–6.-luokan oppilaat seisoivat pulpettiensa vieressä, eka- ja tokaluokkalaiset rivissä luokan edessä. Opettaja soitti harmoonia, laulettiin pari virttä. Oppitunneilla piti nousta seisomaan, jos vastasi kysymykseen.

Yläluokilla sai lähteä heti pelaamaan jalkapalloa tai lipunryöstöä, kun tehtävät oli tehty. Olimme siis aika paljon ulkona. Ei tarvittu liikkuva koulu -konseptia.

Meille oli normaalia opiskella elävän tulen ääressä, sillä talvipäivinä keittäjä laittoi tulet pönttöuuneihin. Luokan ikkunoista aukenivat järvimaisemat. Vintillä ei käyty juuri koskaan, koska se oli vähän pelottava.

Koulukuraattorille tai -psykologille ei ollut tarvetta, vaan rahat käytettiin hammashoitoon ja puheterapiaan. Musiikin tunneilla laulettiin Sinistä ja valkoista ja Kolme cowboyta ratsastaa. Osaan sanat yhä ulkoa.

Luokkaretki tarkoitti sitä, että ajoimme pyörillä noin 30 kilometrin päähän ja vietimme yön saaressa. Eka- ja tokaluokkalaiset pääsivät auton kyytiin lossilla noin puolivälissä matkaa, muut sytkyttivät pyörillään perille asti. Oli muuten kunnan näkökulmasta aika halpa luokkaretki.

Harrastuspaikat koululla olivat loistavat. Luistelimme järven jäällä, kunhan olimme ensin itse kolanneet lumet kentältä.

Meillä oli maailman paras kouluruoka, koska koulussa oli oma keittäjä. Sirpa oli tärkeä henkilö muutenkin, koska hän kysyi aina kuulumisia. Hän tajusi, että lihapiirakat pitää paistaa uunissa rapeiksi ja että suklaapuuro on välillä ihan ok lounasruoka.

En väitä, että ennen oli kaikki paremmin. Mutta jotkut asiat olivat.

Anna Onali-Ovaska
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi Itä-Hämeen maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Suosittelemme

Luetuimmat