Torin laidalta
Janne
Pussila
janne.pussila@itahame.fi

Torin laidalta

Katsoin kuolemaa silmästä silmään

Luonnosta vieraantuminen on täysin luonnollinen asia, sillä luonto on niin raaka paikka, että vain harva siellä pärjää. Jos susi ei syö, suonsilmä hukuta tai punkki pure, niin kyy kampittaa ja kuristaa. Toki luonnossa on mukava piipahtaa, mutta lopulta kodin lämpö kutsuu aina.

Vaikka olen katsonut lukemattomia karhu-videoita Youtubesta, niin minulle on vieläkin hieman epäselvää, miten karhun kohdatessa tulisi toimia. Ilmeisesti siitä ollaan yksimielisiä, että ei kannata juosta tai kiivetä puuhun. Toki, jos on liikkeellä hitaamman kulkijan kanssa, niin juokseminen saattaa kannattaa. Lamaantuminen ja kuolleeksi tekeytyminen tuntuu muutenkin hyvin luonnolliselta ratkaisukeinolta kaikkiin ongelmiin, joten se lienee potentiaalisin vaihtoehto. Myös eväsleivän tarjoaminen on varmasti viisasta.

Olin aidosti innoissani, kun näin komean metson muutaman kymmenen metrin päässä harjun päällä. Olin toki tietoinen, kiitos jälleen Youtuben, että metso saattaa olla niin suuruudenhullu, että se voi haastaa vaikka metsäkoneen metallikouran, mutta kuvia oli saatava. Metso ei jäänyt poseeraamaan, vaan lähti ihailtavalla itseluottamuksella astelemaan kohti huudellen samalla epäselviä solvauksia. Välimatka pieneni vain muutamaan metriin ja aggressio leijui ilmassa. Nakkikioskitappelun tunnelma oli niin vahva, että seuraavat hetket eivät jääneet henkilökohtaiseen historiaani kaikkein urheimpina.

Kun hengitys pakomatkan jälkeen tasaantui ja ajatus taas kulki, niin katsoin Wikipediasta, että urosmetso painaa noin neljä kiloa. Kun se lensi kohti, niin arvioni painosta oli noin 20–30 kilon tuntumassa. Vähän nousi kiukku pintaan, että miksi luovuin niin helpolla, sillä painoylivoima ja pyöräilykypärä olisivat olleet sellainen etu, että äkäinen homenokka olisi varmasti joutunut tekemään täyden päivätyön kukistaakseen minut. Tuli jopa mieleen, että pitäisikö palata paikalle ja näyttää, kumpi meistä siellä ravintoketjun huipulla komeileekaan. Toisaalta suunta oli jo kotiin päin, edellisen päivän lasagne odotti jääkaapissa ja uusi Game of Thrones oli katsomatta, joten valinta oli selvä.

Janne Pussila
janne.pussila@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa IH VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Luetuimmat