Mielipide: Hiljaiset viikot tulivat etuajassa

Riitta Lehtinen

Pääsiäinen on kristinuskon tärkein juhla. Sitä edeltää hiljainen viikko eli kärsimysviikko. Tosiasiassa arkemme on jo muuttunut monien kohdalla kärsimysviikoiksi. Hiljaiset viikot jatkuvat vielä pääsiäisen jälkeenkin.

Muutama viikko sitten ennen tätä virusepidemiaa kaikki maassamme rullasi normaaliin tapaan. Ihmiset kiirehtivät töihin, kouluihin sekä muihin päivän askareisiin. Kaupat olivat täynnä väkeä, ostettiin ja myytiin.

Matkustettiin lämpimiin maihin rentoutumaan ja juhlimaan. Elokuviin, teattereihin, konsertteihin ja ravintoloihin sekä erilaisiin harrastuksiin riitti ihmisiä. Myös kirkkoihin oli mahdollisuus mennä.

Puheenaiheet olivat mm. ilmastonmuutos, hiilijalanjälki, suvaitsevaisuus ja vihapuhe. Siinä leimattiin ihmisiä, jotka erosivat mielipiteiltään valtavirrasta. Moni joutui vihan kohteeksi sanomisistaan.

Tämän päivän puheenaihe on koronavirus. Salakavalasti se tunkeutui kaikkiin sosiaalisiin kerroksiin, jokaisen ihmisen elämään. Sitä ei pääse pakoon kukaan.

Kadut ovat hiljaiset. Oppilaat ja monet työikäiset istuvat nyt kotona etätöissä. Ravintolat ovat tyhjinä. Yrittäjien arki täyttyy huolista, kuinka tulemme toimeen.

Salakavalasti se tunkeutui kaikkiin sosiaalisiin kerroksiin, jokaisen ihmisen elämään.

Liikkumista on rajoitettu betoniporsain. Sosiaaliset kohtaamiset puhuttavat.

Yksinäisyys ja pelkokin ahdistaa. Mieleen hiipii epätietoisuus, miten tästä eteenpäin.

Koronavirus leviää rajusti jo Euroopassa ja nyt ei myöskään Suomessa kuolon uhreilta ole vältytty. Hallitus on tehnyt välttämättömiä rajoituksia suojellakseen kansalaisia tartunnoilta.

Turvaverkot, joita ovat hoidon korkea laatu ja kaikkinainen inhimillinen apu, eivät kuitenkaan ole voineet auttaa niitä tuhansia, jotka ovat menehtyneet.

Kiireen ja melun sijaan on tullut hiljaisuus. Se pysäyttää miettimään elämän arvoja ja arvaamattomuutta.

Välittäminen ja heikoimmista huolehtiminen onkin saanut nyt monet järjestöt ja yksityishenkilöt huomaamaan lähimmäisen uudella tavalla.

Pääsiäisen sanoma on tulevaisuuden ja toivon sanoma. Minun mielestäni se on tärkein sanoma ihmiskunnalle, sillä se kantaa iankaikkisuuteen asti.

Minulle se on ollut paras turva elämässä, ja myös kuoleman laaksossa, kun nuorena äitinä syöpäsairaana ei annettu paljonkaan toiveita parantumisesta.

Pitkänäperjantaina Jeesus paljastaa Pilatukselle totuuden: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta".

Pilatus pesee kätensä yleisön edessä ja syytön tuomitaan kuolemaan.

Jeesus sanoo: " Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainosyntyisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Toisenlainen turvaverkko, joka kestää ja johon voimme kaikki luottaa Psalmin kirjoittajan tavoin: "Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, varma apumme hädän hetkellä".

Kommentoi